Metsien osalta voi olla järkeväkin ratkaisu, mutta loput kannattaa keskittää yhdelle tai jakaa kolmen osaan.
Jakaminen on p--seestä. Itse viljelen kylällä, jossa maata on (kalastusosuuden säilymisen vuoksi) jaettu jo muutama sukupolvi ja siinä viljely menee helposti vaikeaksi. Jos siinä tilkkutäkin keskellä on sitten yksi kylältä täysin vieraantunut ja/tai hankala perikunta, niin halvaannuttaa koko aukean touhun. Onneksi ei itselle ole osunut kohdalle, mutta voin hyvin kuvitella tuollaisen tilanteen. Tietty onhan tästä henkilökohtaisesti vähän etuakin: näitä alle hehtaarin peruslohkoja ei kovin ahnaasti naapurikylistä hamuta...
Ruotsissa on jollain verotusjärjestelyllä tehty jakaminen taloudellisesti erittäin epäedulliseksi, tiloja viljellään paljon yhtyminä ym. Tilojen koko ja viljeltävyys ovat ainakin pohjoisessa ihan toista kuin tässä Väylän itäpuolella. Jos pelisäännöt on selvästi kirjattu, niin hyvin toimii. Suurin ongelma taitaakin olla tuo kirjaaminen, kirjoitustaito ei ole kovin yleinen taito...
Petri
