Olipas Pellervon terveysliite jälleen kerran hyvä! Viimein sain oikein asiantuntijoilta tukea omaan ajatusmaailmaani siitä että toisenlainenkin toimintatapa voi olla mm. lypsykarjatilalla kannattava. Jussi Knuuttilan jutussa oli että maitotilan kannattavuus ei ole yhtäkuin keskituotos vaan parempikin kannattavuus voidaan saada alhaisilla jopa alle 8000 kilon keskituotoksilla etenkin kun karjan keskipoikimakerta on korkea! Viimein tulee ammattilehdistä jotain muutakin ulos kun ainaista tuotoksen ylistämistä.

Seuraavalla sivulla eläinlääkäri sivuaa samaa aihetta että muihin asioihiin kun tuotokseen ja väkevään ruokintaan kun kiinnittäisi huomiota niin lehmät voisivat alkaa kestämään paremmin suomalaisissa navetoissa.  Paljon on kiinni hoidosta ja elinympäristöstä, mutta otaksun että noin puolet on jopa jalostuksesta. Suomessa on tehty se virhe että tämän jalostuksen kanssa on menty ns. perse edellä puuhun eli ensin on koitettu niihin lehmiin jalostaa se maksimituotos ajattelematta kestääkö niiden elimistö, rakenne ja onko oikeasti kaikilla karjanomistajilla sellaista managementtia ja kykyä ja intoa ruokkia ja hoitaa näitä huippuunviritettyjä tuotoshirmuja?

On hienoa huomata, että voimaperä-tuotos ideologian opit aletaan yhä laajemmassa mitassa kipata kaatopaikalle. Kehitys on ihan tervettä ja luulisi aiheuttavan jotain liikettä myös voimaperäilyn pesubetonibunkkereissakin. 

Keskituotos on luku paperilla, oleellisempaa on montako prosenttia tuotetusta maidosta myydään E-luokkaisena. On todella kallista lypsää lehmästä 11 000, mutta myydä siitä vain 9000 litraa meijeriin   Näitäkin on...

Keskituotoksella on positiivinen korrelaatio kannattavuuteen. Paljon maitoa -> hyvä kannattavuus. MUTTA... poikkeuksia löytyy paljon. Asiassa vaikuttavat mm.kalliimpi ruokinta ja korkeammat jalostuskustannukset. Korkeatuottoisilla karjoilla tehdään myös helpommin kalliita hoitoja. Äkkiä palaa 600€/turpa sellaisiin kuluihin, joita alemmilla tuotoksilla ei "tarvita"..

Jälleen kerran: Ammattitaito ratkaisee.

Voi harmi, kun mulle ei tule tuota Pellervoa, olis ollut mukava lukea tuo juttu.

Tulostin tänään nimittäin viimevuoden tarkkailun yhteenvedon ja totesin, että näin huono keskituotos on edellisen kerran ollut vuonna 1998...  Mutta tuo referaatti lehden asiasisällöstä hieman helpotti syyllistä oloa, jospa asiat eivät olekaan niin huonosti mitä itse ajattelen... ja että tästäkin suunta voi tulevisuudessa olla ylöspäin... 

Se on jännää, miten meilläkin karjantarkkailija aina jaksaa mutista hänen mielestään huonosta keskituotoksesta. Mutta sitten kun yhteenvetoja paperilta luetaan, niin asiat onkin taas hänen mielestään hyvin, kun on kotoisten rehujen osuus tosi suuri ja tuotantokustannus ihmeen pieni!?
Aina siis jaksetaan vähätellä karvan alle 9 t keskituotosta, muttei missään vaiheessa kyseenalaisteta sitä keskituotoksen noston aiheuttamaa kustannustason nousua!
Syy ja yhteys ei oikein meinaa aina kohdata!

Se on jännää, miten meilläkin karjantarkkailija aina jaksaa mutista hänen mielestään huonosta keskituotoksesta. Mutta sitten kun yhteenvetoja paperilta luetaan, niin asiat onkin taas hänen mielestään hyvin, kun on kotoisten rehujen osuus tosi suuri ja tuotantokustannus ihmeen pieni!?
Aina siis jaksetaan vähätellä karvan alle 9 t keskituotosta, muttei missään vaiheessa kyseenalaisteta sitä keskituotoksen noston aiheuttamaa kustannustason nousua!
Syy ja yhteys ei oikein meinaa aina kohdata!

Juuri näin! Kuullostaa niin tutulta. Jos maan keskituotos on noin 8700-8800 niin paljon on löydyttävä myös niitä tiloja missä keskituotos on alle tuon ja jos ne ovat pärjänneet tällä herkällä maitoalalla laittamalla tuotantokustannuksia alas ja panostamalla ehkä muihin asioihin kun tuotokseen niin saattaa olla että heillä ole hätä päivää talouden kanssa. Haluaisin myös herätellä kanssakollegoja siihen että lehmien tuotosta olis varaa jopa hiukan hillitä ihan eettisistäkin syistä eli millaiseen rääkkiin sellainen korkeatuottoinen lehmä oikeastaan joutuu?

Paljon riippuu siitä, millä eväillä, sen 10 000kg keskituotoksen saavuttaa.  Eli paljonka maksaa maitolitran tuottaminen.

Taisi olla samassa jutussa, että Uudessa-Seelannissa on tiloja, jotka pääsevät hyvään taloudelliseen tulokseen 3000 litran keskituotoksella . Tämä kyllä jo hivenen epäilytti. Suomessa tämä kyllä on tiedetty hyvin pitkään, että tiloillamme ei löydy mitään merkittävää eroa kannattavuudessa, kun mennään yli 7500 litran keskituotoksen keskituotoksesta johtuen, tutkittaessa aineistona tätä noin 60 % maitotiloista. Toki hyvä keskituotos mahdollistaa hyvän taloudellisen menestymisen, mutta osassa tapauksista hyvä keskituotos saavutetaan aiemmin kerrotusti liian kalliisti ja osassa tapauksista taloudellinen hyöty hukataan muuhun taloudellisesti kannattamattomaan täpinöintiin.

Lainaus käyttäjältä: sirkussonni - 05.01.11 - klo:18:18

Se on jännää, miten meilläkin karjantarkkailija aina jaksaa mutista hänen mielestään huonosta keskituotoksesta. Mutta sitten kun yhteenvetoja paperilta luetaan, niin asiat onkin taas hänen mielestään hyvin, kun on kotoisten rehujen osuus tosi suuri ja tuotantokustannus ihmeen pieni!?
Aina siis jaksetaan vähätellä karvan alle 9 t keskituotosta, muttei missään vaiheessa kyseenalaisteta sitä keskituotoksen noston aiheuttamaa kustannustason nousua!
Syy ja yhteys ei oikein meinaa aina kohdata!

Juuri näin! Kuullostaa niin tutulta. Jos maan keskituotos on noin 8700-8800 niin paljon on löydyttävä myös niitä tiloja missä keskituotos on alle tuon ja jos ne ovat pärjänneet tällä herkällä maitoalalla laittamalla tuotantokustannuksia alas ja panostamalla ehkä muihin asioihin kun tuotokseen niin saattaa olla että heillä ole hätä päivää talouden kanssa. Haluaisin myös herätellä kanssakollegoja siihen että lehmien tuotosta olis varaa jopa hiukan hillitä ihan eettisistäkin syistä eli millaiseen rääkkiin sellainen korkeatuottoinen lehmä oikeastaan joutuu?

Mikäli lehmille on jalostettu tuotosta parikymmentä vuotta valtakunnallisten jalostustavoitteiden perusteella ja siinä jossain määrin onnistuttukin, niin tuotoksen rajoittaminen ruokinnalla voi kukaties tuoda enemmän ongelmia kuin hyvää.

Suomessa on minun mielestäni vähän taipumusta siihen, että yksi asia on muotia kerrallaan kun maidontuotannon kannattavuutta yritetään parantaa.
Homma on kuitenkin aika monimutkainen palapeli, jossa monen asian pitäisi olla kohdallaan, ja vanha totuus siitä, että on parempi olla rikas ja terve kuin köyhä ja kipeä pätee tässäkin.

Eli hyvä kestävyys ja hyvä keskituotos pitäisi saada mielellään molemmat, ja matalalla ruokintakustannuksella.

Mikään noista kolmesta yksinään ei takaa hyvää kannattavuutta jos kaksi muuta ei ole kunnossa.  Keskipoikimakerta joka on juuri nyt kovasti tapetilla, mutta se on myös pahimmillaan petollinen mittari, elinikäistuotos poistetuilla olisi parempi, eikä sekään ole ihan yksiselitteinen, kaksi lehmää, jotka on molemmat poistettu esim. 40000 lypsäneenä voivat olla kannattavuudeltaan hyvinkin erilaisia. 

Suomessa on minun mielestäni vähän taipumusta siihen, että yksi asia on muotia kerrallaan kun maidontuotannon kannattavuutta yritetään parantaa.
Homma on kuitenkin aika monimutkainen palapeli, jossa monen asian pitäisi olla kohdallaan, ja vanha totuus siitä, että on parempi olla rikas ja terve kuin köyhä ja kipeä pätee tässäkin.

Eli hyvä kestävyys ja hyvä keskituotos pitäisi saada mielellään molemmat, ja matalalla ruokintakustannuksella.

Mikään noista kolmesta yksinään ei takaa hyvää kannattavuutta jos kaksi muuta ei ole kunnossa.  Keskipoikimakerta joka on juuri nyt kovasti tapetilla, mutta se on myös pahimmillaan petollinen mittari, elinikäistuotos poistetuilla olisi parempi, eikä sekään ole ihan yksiselitteinen, kaksi lehmää, jotka on molemmat poistettu esim. 40000 lypsäneenä voivat olla kannattavuudeltaan hyvinkin erilaisia. 

juuri näin ja vielä lisäys miksi lehmän pitäs poikia usein? poikiminen on riski! minä taidan siirtyä lehmiin jotka poikii harvemmin....

http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=21576.0

http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=21185.60

Jotenkin niinkuin tälläkin palstalla olisi asiaa sivuttu.

Vaikka en maidon kanssa juuri missään tekemisissä olekkaan, niin juuri tuo poikimakertojen vähäisyys ihmetyttää.
Eeräällä koleekalla oli aikoinaan emolehmen keskipoikimamäärä noin 13.
Toisella kolleekalla lypsikit poikivat 6-8 kertaan, 10 vuoden ikäinen lehmä ei ollut harvinaisuus, kaikki rehut kivennäisiä lukuunottamatta tulivat omalta tilalta. Keskituotosta en muista mutta ei ne rahahuolia koskaan valittaneet, lehmiä jotain 25.

Periaatteessahan kyse on todella yksinkertaisesta asiasta. Jos kulut pysyy kurissa matalalla keskituotoksella, voi kate olla parempi kuin kovalla keskituotoksella jossa kuluja on suhteessa enemmän. Korkeassa keskituotoksessa on vielä sekin tekijä, että viimeiset litrat ovat hemmetin kalliita lypsää -> herkempi systeemi -> vähänkin ongelmia niin tappiot heti suuret.

Uusi-Seelanti on hyvä esimerkki siitä, kun vertaillaan matalan ja korkean kustannustason merkitystä tilan talouteen. Uudessa-Seelannissa on matala kustannustaso, jolloin optimit löytyvät paljon matalammalta kuin korkean kustannustason maissa, kuten Suomessa. Kääntäen, Suomessa paras kate jäänee keskimäärin helpommin korkeahkolla kuin matalalla tuotostasolla.

Neuvojia on monenlaisia, mutta itsehän sitä ollaan yrittäjiä ja ne tärkeimmät laskutoimitukset pystyy tekemään melkein helmitaululla. Itselläkin kokemusta siitä, että yhtä asiaa tuijottaen ei olla tyytyväisiä mutta kokonaisuus näyttääkin sitten ihan hyvältä.

Maan hinnannousu on jo syönyt tuon kaikkein matalimman kustannustason mahdollisuudet. Tasoa on nostettava sielläkin, mikäli mielii maitoa tuottaa. Kv. sijoittajat ostavat pelto- ja laidunmaata noilta nurkilta, koska se on edullista eikä vapaakaupan nimeen vannonut uusi-seelanti ole suojautunut asialta.

Itse asiaan. Aika monihan täällä on jo tuon asian tiennyt. Hyvä, että asia saa julkisuutta. Paranee myös eläinten mahdollisuudet ja alan julkinen kuva