Tästä päästäänkin sopivasti rahtipuimuriin. Vanhat muutaman tonnin tai satasen puimakoneet oli kultaakin kalliimpia viime syksynä.
Ehtiikö urakoottijaa vai nou?
Omassa on Se hyvä puoli että voi tehdä kun itelle sopii.
No niinpä. Mä en ole koskaan ymmärtänyt rahtipuintia, ainakaan silloin jos puintiala mitataan kymmenissä tai sadoissa hehtaareissa. Tissinkoittajat ovat ehkä eri asia, jos on oikeasti jotain muuta työtä tehtävänä puintien aikaan. Mitäköhän tällaisen päätoimisen viljajussin pitäisi syksyllä tehdä kuin omia peltotöitä?
Mä naksuttelin viime syksynä satakunta hehtaaria viiden tonnin arvoisella puimurilla. Tälle vuodelle tuli hetken mielijohteesta hankittua toinen saman hintainen varakone. Näitä voi tietysti laskea niin monella tapaa, mutta ei täällä Varsinais-Suomen vilja-aitassa rahtipuimuria saa koskaan silloin kun olisi tarve. Tai saa varmaan jonkun ammattiurakoitsijan 100 jalkaisen tappurin ja tunnin puinnin jälkeen on kuivurit sekä omat ja varastetut kärryt täynnä viljaa. Halpaakin on kuin saippua.
Naapuri vannoi viime syksyyn asti rahtipuinnin nimeen. Syksyn edetessä mieli muuttui kun viiden-kuuden tonnin vehnät kärsivät sateissa eikä rahtimiehestä ollut pienintäkään varmuutta. Kaveri raapi suulin perältä vanhan tappurinsa ja naksutteli nöyränä miehenä viljansa pois. Tämä kaikki siis johtui siitä, ettei isännän ego ole normaalina vuonna kestänyt 30 vuotta vanhalla puimurilla ajelua.
Tietysti jos ei kiintolenkkiavaimet ja hitsausvehkeet pysy käsissä, niin sitten noi vanhemmat puimurit voi unohtaa. Voipi kyllä unohtaa koko maanviljelyn muutenkin.