Päijät-Hämeessä on iät ja ajat myyty olkea keinosiemennysasemalle. Hommaan on totuttu eikä siinä sen kummempia ongelmia ole ollut. Urakkamies on tullut ajallaan ja oljet lähteneet tavallaan. Hyvähän se on, että saadaan oljellekin useampia ostajia samalla alueella.
Etanolin osalta myös laatuvaatimukset ovat paljon väljemmät kuin sonnien pehkulla. Märkyydestä ei ole haittaa eikä homeetkaan suuremmin prosessia kiusaa. Urakoitsijan kanssa voi sopia asioista eikä naukua täällä, että jos se tuleekin vasta tammikuussa. Parasta olisi tietysti, kun löytyisi urakoitsija, joka ei itse ole maanviljelijä. Silloin nimittäin on melkoisesti isompi todennäköisyys sille, että se, mistä on sov*ttu, myös pitää. Säillehän ei tietysti mitään voi, mutta harvassa ovat ne syksyt, ettei olkea saisi pellolta korjattua.
Kun siellä pellolla joka tapauksessa jotain viljellään, niin luulisi olevan järkevää myydä siitä tuotoksesta enemmän kuin vähemmän. Eihän se oljen hinta taivaita hivo, mutta kun se ei aiheuta minkäänlaista lisäkustannusta pientä pitkällä tähtäimellä vaikuttavaa kalilannoituksen tarvetta lukuunottamatta. Se kustannus tulee suunnilleen säästettyä sillä, mitä silppurin ohittaminen säästää puimurin polttoainekustannuksissa.
