Niin. Parasta olisi tietysti saada mahdollisimman oikea tulos. En oikein ymmärrä, mitä hyötyä olisi näytteen vääristelystä. Jos kasvien käytettävissä oleva liukoinen ravinnemäärä tiedetään, miksi pitäisi ylilannoittaa niiden osalta? Ovatko lannoitteet yhäkin liian edullisia, jos halutaan lannoittaa enemmän, kun tutkimusten mukaan olisi tarpeen. Ja Itämeri kiittää ravinteista. Typen osalta tuon vielä ymmärtääkin, koska sen säilyttäminen maassa on vaikeaa, mutta eihän sitä edes tutkita viljavuustutkimuksessa. Sillekin on kuitenkin tarjottu mahdollisuus käyttää ainakin melkein riittävästi, jos satotasot sen osoittavat mahdolliseksi.
Varsin sinisilmäinen heitto. Typpilannoituksen rajoitukset tulevat multavuudesta, ja ne ovat kymmeniä kiloja. Jos on viljelty sellaisia kasveja, joita ei näy satotasokorjaus-listalla, nollaa sekin typpilannoitusvarat tehokkaasti moneksi vuodeksi. Muualla maailmassa tämän syksyn kaltaisia leipävehnäsatoja lannoitetaan 250-290 kg/ha typpilannoituksella, ja valkuaiset ovat kunnossa. Täällä 8 - 10 välillä, parhaimmillaan.
Ympäristökorvauksen fosforilannoitustasot johtavat fosforilukujen painumisen heikkoon luokkaan, ja sieltä ei taulukkoarvoilla nousta. Karja-alueilla fosforiluvut monesti arveluttavan korkeissa luokissa, jos ne otettaisiin ruokamultakerroksesta. Pakkohan siinä jotain on tehdä, jotta se puolensataa kuutiota pötköä voidaan jonnekin tuupata.
Tämä on suoraan hallinnon taulukkolaskinpölhöjen ansiota, että paine maanäytedopingiin on valtava.
-SS-