Hupsista. Mites siinä nyt näin pääsi käymään? Ei kokoomusministeri, tuo meidän kapitalistien omaisuudensuojan viimeinen toivo, saanutkaan aikaiseksi lunastuslain saattamista ajantasalle. Olikohan palkansaajasiipi sitä mieltä, että markkinatalous ei sovi maanomistukseen vaan kaavoituksen mukanaan tuoma arvonnousu tulee jatkossakin jakaa kunnon sosialistitoverien tapaan, yhteiskunnan tuhlattavaksi.  Oliko ministeri saamaton, osaamaton vai tahdoton?
Täytyykö kapitalistien nyt hakea tukea omaisuudelleen muualta kuin Veeti-Eemelin kultapossukerhosta?
Nimimerkki maanomistaja eteläiseltä alueelta.

mites muilla? Kuinka luonnisti?

Ja vasten tahtoaan on vapaan suomalaisen talonpoikaissäädyn edustaja joutunut avustavan perheenjäsenen roolissa Tampereen Ikeaan. Välttyäkseni suuremmilta henkisiltä vaurioilta, parkkeerasin itseni kakkoskerroksen ravintolaan ajatellen nauttia mainoksissa esitelty buffet- aamiainen hameväen pyöriessä pyörremyrskyn lailla lastulevybasaarissa.
Ja sitten aamiaisarvostelun kimppuun.
Kasasin lautaselle normaalisti erilaisia antimia sekä tuoremehun ja kahvin.
Tarjollepano outo. Kahvi sijaitsi kauempana kassan jälkeen ja muutenkin meininki oli kuin lentoaseman transithallissa. Kulkuväylä kiemurteli teräskaiteiden välissä edestakaisin siten, että kahdenkymmenen metrin kävelyllä eteni kaksi metriä.
Sitten sapuskaan: Sämpylä maistui sanomalehdelle. Enpä Ole moista maistanut sitten lapsuusvuosien. Jotain tuttua siinä kuitenkin oli. Edelmisen kerran makunautintoa mutustelin noin 50 vuotta sitten.
Kahvi lähes huonointa jota olen saanut. Samaan tasoon ylletyiin takavuosina kerran kotona kun perheemme kuopus oli piilottanut puoli purkillista silliä viikkoa aikaisemmin kahvinkeittimen vesisäiliöön. Jotain tuttua siis tässäkin. Tuoremehun kunniaksi on luettava se, että sen sentään tunnisti, nimittäin värin perusteella, muuten ei. Munakokkelia markkeeraava tekele oli ihan syötävää, siihen ei kuollut, vielä. Nakkeja muistuttavat elintarvikkeet olivat koostetut mitä ilmeisimmin ligan tapaisista tuotteista, tosin sian olisi voinut kenties kaltata ennen nahan jauhamista makkaran täytteeksi. Pekoni oli ihan ok, eli ei pelkkää pahaa ettei jotain hyvääkin. Juusto maistuu keittiön pöydän vahanankaalle, tomaatti selluloosalle ja lehtisalaatti eiliselle. Astiat ja aterimet ovat huonosti pestyjä kauttaaltaan ja kolmannen haarukan ja neljännen kahvikupin kohdalla yksinkertaisesti vain hyväksyin tilanteen. Ruotsalaiseen vieraanvaraisuuteen kuuluu mahdollisuus veloituksettomaan santsikuppiin kahvin osalta. Halpa ja hyvä public relationship ele, ei nimittäin maistu. Hinta ilman kanta- asiakaskorttia 5,49 euroa joten hinta vastaa laatua kuten Ikeassa yleensäkin, jos nyt vertaan vaikkapa eilen aamulla Lempäälän Pirkanhovissa nauttimaani kympin aamiaiseen.
Kyllä ruåtsalaiset åsaa.
Hacka på!

 Tuli tuosda viikolla poikettua Hankkijan pihassa taivastelemassa uusia kylvökoneita. Pihalla oli yksi neljänmetrin Väderi ja kaksi vihreää Junkkaria,valistuneimmat voivat päätellä mikä kaupunki oli kyseessä. Vaikutti siltä, että härmäläinen oli kyllä muuttunut edukseen, mutta maalipinta oli jotenkin ala-arvoinen punaiseen verrattuna. Ihmettelin kuinka esim.säiliös päädyistä pukkaa ruoste läpi vaikka värkit olivat ns.pakasta vedettyjä. Onko kellään kokemusta näistä limenvihreistä vai ovatko, kuten väristä voisi päätellä, vielä raakileita?

 No niin, tänään se sitten tapahtui. Tietojärjestelmä otti ylivallan elämästäni ja kesken verkkopankki- asioinnin tietokoneeni ilmoitti, että nyt jätkä tämä ohjelma katkaistaan ja koneen järjestelmä päivitetään kympiksi, tahtoi tai ei. Kun sitten seuraavan kerran masiina suostui ottamaan vastaan tulikomentoja, oli järjestelmä ladattu ja hyväksymistä vaille. Mielenkiintoinen episodi sinänsä vaikka aina on ehdotelmat päivittämisestä tullut käsiteltyä samaan tyyliin kuin Robert Heleniustakin. Tarkempi utelu asian tiimoilta paljasti, että myös jälkeläiseni oli kokenut koneellaan saman kohtalon, perillisiä ei tässä taloustilanteessa enää ole olemassa, vain jälkeläisiä.
Onkos muilla raatilaisilla kokemuksia yhtä agresiivisesta asennusyrityksestä, ja koko kympistä yleensä?

Jossakin hetken mielenhäiriössä tuli ostettua Agrimarketin tarjouksesta australialainen laippa-teräketjupaketti jossa peräti kaksi ketjua. Hinta kahden kympin hujakoilla. Koitti sitten tämän talven hakkuilla laipanvaihdon hetki ja ei muuta kun tarjouspaketti auki. Palstalla tuli taas osoitettua vanha totuus: Varasahassa oli hyvä laippa/ ketju ja siinä ns.käyttösahassa oli halpa.
Ei muuten äkkiä uskoisi miten vaikeasti käsiteltäväksi saha muuttui tuolla tarjousvärkiillä. Laippa painoi tuplasti sen kuin oregonilainen. Sahan painopiste muuttui totaalisesti. Purupiikki valmiiksi liian korkealla ja aine niin kovaa,ettei viila meinannut pystyä. Poikakin kokeili ja ihmetteli mikä sitä ykkössahaa vaivaa kun ei meinaa totella käsissä. Niin, sahat ovat muuten samanlaisia joten laippa vaihtoon.