Suomalainen hiehonliha on herkkujen herkkua

http://kaytannonmaamies.fi/suomalainen-hiehonliha-herkkujen-herkkua/

Tanskalainen lihatukkuri on siis ostanut Atrialta suomalaista lihaa, joka raakakypsytetään, laatuluokitellaan ja leikataan Tanskassa. Sitten se myydään erikoisherkkuna kovaan hintaan pohjoismaisena lihana etenkin Britanniaan. Atrialla ollaan asiasta ilmeisen yllättyneitä ja innoissaan, kun ilman varsinaista omaa tekemistä onkin yhtäkkiä tuottoisa markkina. Hyvä valuu tuottajille ja isoista läskipalleroista tulee lisähintaa ja onhan se mukavaa saada tonnin teurastili poistolehmästä.

Mutta kyseessä kuitenkin vain tuotantosopimus. Mikään ei estä JN Meattia kilpailuttamasta Atriaa muita kotimaisia ja pohjoismaisia lihataloja vastaan kun siltä alkaa tuntua. Toisaalta JN Meat ei teknisesti tee mitään mitä Atria (tai HK) ei osaisi tehdä itse - paitsi itse innovaatio ja sen markkinointi.

Atria ja HK puhuvat tuotekehittämisen tärkeydestä, mutta niin kovin insinöörisesti. Onhan se hienoa olla jauhelihapakkaus johon kuluu vähemmän muovia tai on vaan 7% rasvaa, mutta ei niistä ole kymmenien prosenttien lisätilejä näkynyt. Rypsiporsas ihan kiva, mutta paljonko niistä tulee vientieuroja? Atrian toimitusjohtajan mukaan pitäisi nyt äkkiä lyödä lihatalot yhteen, niin olisi kunnolla tuotekehitysvoimaa. Joku ison talon tuotekehitysosastolta kun olisi ehdottanut läshipallerohiehojen lihalla ilmoittautumista kilpailemaan wagyu-lihojen kanssa maailman parhaasta pihvistä, niin pihallehan se olisi laboratoriosta naurettu.

Tammikuun mittalypsyn tulokset jo tietokannassa. Näköjään laskentakeskuskin saanut kehitystä aikaan, kun vuosiraportitkin päivittyivät heti.

Keskituotos nousi, mutta ei edellisvuoden tahtia. Eli helpot voitot robotin käyttöönotosta saavutettu jo. 10000 pitäisi tälläkin vauhdilla mennä ensi vuonna rikki. Loppuvuodesta maito edullista, koska syötössä oma papu rypsin sijasta. Olisi kannattanut vaikka tuotos olisi pysynyt vakionakin. Meijeriin mennyt pari prosenttia viime vuotta enemmän, ei noussut yhtä paljon kuin keskituotos. Kesällä meni paljon maitoa solujen ja tankkiin lypsetyn antibioottituubin takia viemäriin. Kennoikkunat ajattelin laittaa keväällä ja eiköhän hetken taas riitä tarkkaavaisuuttakin hyvän varoituksen jälkeen.

Ensikoiden tuotos noussut 1300 kiloa. Onnea niille joille päätyivät edellisvuoden lopulla myymäni huonoimmat ylijäämähiehot. Parempi karsia huonot pois etukäteen, eikä kasvattaa kaikkia ahtaudessa vähätuotoksisiksi. Väljemmissä puitteissa saavat olla pidempään umpipuolella kevyemmällä dieetillä ja tottumassa aikuisten puitteisiin ennen poikimista.

Vasikkakuolleisuus vähentynyt, mutta 10% vieläkin matkaa. Vetoan (osin) tarpeettomaan rehellisyyteen, kun olen ilmoittanut kuolleista kaksosista molemmat. Siinä huomaa kehitystä, että Halocurin käyttöönoton jälkeen ripuli kuolinsyynä marginalisoitunut. Vasikkalan koneellinen ilmanvaihto vieläkin idea-asteella, eiköhän sillä tulehduksia saisi alemmas.

Lehmien poistosyissä suurimmat hedelmällisyys, jalkavika ja huonous. Edellisvuonna piti vielä poistaa hiehojakin robottiin sopeutumattomina, ei enää. Mielestäni hyvä mitä suurempi osa poistoista on vaan huonoja, jonka ymmärrän liian alhaisena tuotoksena. Inhottavampi poistaa hyvätuotoksista lehmää jonkun yksittäisen vian, kuten tulehduksen, takia.

Poikimahalvauksia koko vuonna yksi. Pari päivää nosteltu tämän vuoden halvauspotilasta, joten loppuvuosi pitäisikin olla helppoa.

Siemennyksiä per poikiminen noussut kahdesta 2,3:meen. Vähän mysteeri miksi. Loppuvuodesta alkoi tilasiemennys, mutta niistä ei vielä tuloksia.

Mites muilla?

Kauppahallissa oli amerikkalaista wagyu filettä kaupan kokonaisedulliseen 150 euron kilohintaan. Nettitutkinnan jälkeen American Wagyu ei ole puhdasrotuista eikä oluella hierottua, vaan wagyu risteytys lähinnä anguksen tai holsteinin kanssa. Holsteineista syntyvät pieninä, mutta kasvattajat maksavat lisähintaa koska markkinakysyntä lihalle laatunsa takia kova.

Eikös tässä olisi markkinarakoa Suomessakin?

Faban sonnit, siementäjät ja jalostussuunnittelu on ollut perinteiseen malliin käytössä, mutta ensi kuussa alkanee tilasiemennys. Samalla voisi koko kuviota katsoa uusiksi mitä tekee ja kenen kanssa. Millaisia kokemuksia itse kullakin?

Semexin myyjä kävi jo käymässä. Vähän arvokkailta tuntuivat heidän sonninsa enkä niiden laadusta osaa sanoa mitään. Indeksit korkeita, mutta millä asteikolla niitä vertaa ja mihin? Toimintatapa kai ihan järkevä katsoa vähemmän sonneja per karja käyttöön: edullisempaa jalostussuunnittelua eikä se Faban yksityiskohtainen hieronta kuitenkaan koskaan toteudu. Aina joku annos on loppu tai vaihdetaan parin yrityksen jälkeen yms.

Rakennearvosteluista hinta olisi kuitenkin vastaava kuin Faballa ja Faban jalostussuunnittelija on sitä tehnyt suunnitelman ohessa, eli yhteishinta ei niin kovasti kuitenkaan laskisi. Jos siis yleensäkään rakennearvosteluttaa.

Joitain oletettuja parempia hiehoja olen jo genomitestannut, mutta Semexillä eivät niitä tietoja käyttäisi hyväksi. Faba tuntuu taas olevan innokas julistamaan geenitestattuja huippuindeksinaaraiksi ja mahdollisiksi sonninemiksi, mutta aika pieni taitaa olla prosentti jotka niistäkin lopulta ostavat jalostukseen. Mutta sellaista lisätiliä en yhtään vastustaisi. Ostaako Faba myös karjoista jotka käyttävät muiden siemeniä ja jalostussuunnittelua?

Huitin edustaja ei vielä käynyt tarkemmin selittelemässä, mutta heidän tekemisensä tuntuu olevan kaikkein suoraviivaisinta. Sikäli OK, että en kuitenkaan alkaisi tonkimaan mitään tuhansien sonnien tietokantaa. Rajoitetusta valikoimasta riittänee motivaatio ja aika itsekin valikoida, Varsinais-Suomen edustaja tuntui pätevältä ja siemenhinnat Semexiä halvemmat. Laadusta en taas osaa mitään sanoa.

Faban arvosteluperiaatteita jo osaan tulkita ja pystyn heidän sonneistaan itsekin valitsemaan sopivimpia. Kunhan välttää tuontisonneja hinnat alhaisimmat. Oma karja ei oikein anna hyvää kuvaa sonnien ja/tai jalostussuunnittelun hyvyydestä. Esimerkiksi ainakin vuosikymmenen ollut jalkarakenne ykkösenä, mutta silti putkahtelee kippurajalkaisia hiehoja. Ja tosiaan se jalostussuunnittelu itsessään, melkoista nypläämistä. Ei sentään veloita toteutuneita tunteja vaan kiinteänä puolen päivän taksan, mutta vie se silti omaakin aikaa. Laboratorionsa palveluista pidän ja hinnatkin alkavat olla kohtuullisia.

Lehmä poiki äsken pari päivää aikaisessa. Oli työntämässä ulos yksi jalka edellä, mutta tunsin toisen sorkan syvemmällä ja vedin samalle tasalle, ei ollut erityisen tiukassa. Sen jälkeen lehmä käveli ympäriinsä levottomana ja menin muualle ehkä vartiksi että rauhoittuisi. Puolet vasikasta oli sitten jo ulkona, mutta kaikenlaista muutakin. Vasikka oli jo kuollut ja vedin vasikan sen kokonaan ulos. Vasikka oli kalvojen sisällä ja napanuorastaan vielä kiinni, en muista tuollaista tulleen vastaan.

Onnistuinko jalkaa kääntäessä söhlimään jotain vai oliko vasikka kuollut jo aikaisemmin?

Tuotosseurannan vuositiedot näkyivät Laskentakeskuksen sivuilla, aika itsekehulle.

Maitomäärä meijeriin ylös 9% ja lehmämäärä alas 9%. Eli keskituotos per lehmä ylös 15%. En uskonut robottimyyjiin maitomäärien suhteen, mutta niin se vaan toteutui. Tai muistaakseni puhuivat vaan 10% keskituotoksen lisäyksestä.

Eli siis navettaan mahtui 80 lehmää, mutta vaihdoin aseman yhteen robottiin. Osa parsipaikoista meni väljempiin nuorkarjatiloihin, osa poikimatilaan.

Samalla vaihdoin täysrehuista puolitiivisteeseen ja viljaan. En ole vielä laskenut ruokinnan kuluja, mutta oletan että helposti tuhansia euroja vähemmän kuin viime vuonna. Osa tietenkin ihan lehmämäärän vähentämisen ansiota.

Samalla poikimaväli lyheni 20 päivää, siemennyksiä per poikiminen 0,3 vähemmän ja ummessaolokausi tippui 5 päivää. Eli kun tilaa rajoitettu, ei pidetä lehmiä odottamassa jos kymmenes siemennys onnistuisi. Ei sellaiset yleensä parhaita ole muutenkaan. Osansa auttoi DeLavalin aktiivisuusmittarit, toimiessaan helpottavat paljon.

Mitenkäs muilla?

Harrastan luovaa kirjoittamista, eli ilmoitusta lietteen levittämiselle poikkeustilanteissa. Mietin että olisiko joissain tilanteissa oikein viljelyteknisestikin perusteltua levittää syysviljojen oraille lietettä syksyllä? En epäile etteikö olisi parempi levittää syksyllä kylvön alle ja/tai keväällä oraille, mutta jos vaikka kylvää enemmän kuin mitä lietettä sillä hetkellä säiliöissä ja tarve saada ne tyhjäksi myöhemmin ennen talvea.

Syksyn kasvuun ei sellaisesta kasville varmaan ole hyötyä, mutta voisiko jäädä keväälle jotain käytettäväksi? Letkulevityksenä nyt lähinnä, sijoittamalla oletan että saa oraat lähinnä tallattua kuralle. Onko joku tuollaista harrastanut tai tutkinut?

Ensimmäisen ja etenkin toisen säilörehusadon valkuainen jäi turhan heikoksi, eikä ohrastakaan sen vahvempaa tullut. Viljan syötän rahtimyllärin käsittelyn jälkeen kioskeista ja lisäksi saavat robotilta puolitiivistettä. Säilörehun valkuaisesta riippuen mylläykseen on sekoitettu rypsirouhetta tai sitten ei.

Raision myyjä kovasti kauppasi uutta tuotettaan, jossa rypsirouheeseen lisättynä ureaa. Aika edullisesti tulisi kiloa valkuaista, mutta saako lehmät tuota hyödynnettyä ja suostuvatko syömään?

Onko Valion sääntöjen tai lehmien terveyden puolesta syytä olla syöttämättä glyfosaatilla pakkotuleennutettua viljaa? Mieli ei tekis, mutta aika vihreät ovat kylän viljat.

Ilmoittauduin juuri Atrian uusien tuottajien päiville Seinäjoelle. Onko täältä muita menossa?

Olin ajatellut kokeilla vihantahernettä lehmille kauran ja raiheinän kanssa seoksena. Jos valkuaiskasvitukea ei enää saakaan seoskasveille, niin onko joku kokeillut vihantahernettä ilman kauraa tai muuta viljaa ja miten toimi? Ettei vaan kaadu mössöksi tai vastaavaa.

Millainen siemenmäärä on sopiva ja jos peltoon on jo syyskynnön alle ajettu lietelantaa niin hyötyykö merkittävästi lisätypestä keväällä?

Härkäpapua olen jo koittanut ja ihan hyväksi vihantarehuna todennut, mutta ainakin paperilla herneestä tulisi vielä enemmän massaa. Ja ne pavun korrenpalat eivät varmasti paranna maittavuutta.

Mavin sivuilla hämmästyin kun tilatuki merkitty maksetuksi, vaikka mitään ei tilillä ole näkynyt. Mavin sivujen maksutapahtumissakaan ei näy mitään. Netpostiin ei ole tullut uusia kirjeitä.

Mikäköhän on tilanne? Jos jo matkalla valtion tililtä lähipankkiin niin turhaan tässä säädän minkä maksun maksan ja koska.

Tiistaina hörähti Vemssi käyntiin ja lypsyaseman purku ensi viikolla. Tähän asti ei varsinaisia vikoja ja aika hyvin löytää vetimet. Yöllä oli automaatilla ilman valvontaa ja useampi oli käynyt per tunti. Keskilypsyt 2.1, mutta osa ei kävisi ollenkaan. Ollaan kiitetty pitää joku vahdissa ja avustamassa aina kun pystyy. Vähän mielipide eroja itseni ja vanhemman koulukunnan karjan hoitajan kanssa miten toimia. Valistaisiko joku saman on jo tehnyt.

Antamalla sen lehmän mennä koppiin joka lähimpänä nousee lypsyt per päivä ja lehmät oppivat vapaaehtoisuuteen. Toisaalta ajamalla ensin ne joilla pisin lypsyväli välttäisi terveysongelmia.

Antamalla robotin kiinnittää itse se oppii vetimien paikat ja nopeutuu pikkuhiljaa. Toisaalta kuluu paljon enemmän aikaa per lehmä ja lypsyjonot pitenee.

Millaiset lypsymäärät, lypsyvälit ja solut voi ajatella hyviksi viikko käyttöönotosta?

Kuvitteellinen tilanne: Maitotila on ostamassa viljaa naapurin viljatilalta. Kuitti sopimuksesta tehdään nimikkeellä pellon vuokra eikä viljan myynti. Pellon vuokraus ilmoitetaan myös maaseututoimelle, eli pelto on virallisesti maitotilan viljelyksessä. Maitotila nostaa tuet, jotka ovat nyt korkeammat kotieläintilan tuet. Viljatila viljelee kuten omaansa ja tuo syksyllä sadon maitotilalle. Maksussa huomioidaan viljatilan menettämät tuet jos pellot olisivat saaneet viljatilan tuet.

Menettääkö muut kuin Maaseutuvirasto?

AIV 2 Plus ollut käytössä ja perussäilöntälaatu erinomainen tai hyvä. Lämpimään aikaan auki olevat seinämät kyllä lämpeävät ja yläpinnnasta kerros pilaantuu. AIV Ässä vähän houkuttaisi, mutta onkohan lisähinnan arvoista?

Entä jos vaan levittäisi AIV Ässää, tai jotain muuta propionihappopitoista, kastelukannulla syöttöseinään joka tulee olemaan auki syöttämättä tai koko siilon pinnalle?