Aiomme tarjota Maaseudun Tulevaisuuteen ja pariinkymmeneen muuhun lehteen mielipidekirjoitusta. Pyytäisimme vielä tuotantoa jatkavilta sianlihantuottajilta kommentteja esimerkiksi tämänkaltaiseen juttuun:
Sianlihassa ei ole tarvetta hintakilpailuun. Eikä edellytyksiäkään. Suomessa on jo nyt eläinten olosuhteita, lääkintää ja hoitoa koskevat määräykset sekä ympäristömääräykset tiukemmat joten kilpailuun ei ole mitään mahdollisuuksia. Sikasektorilta poistuu tukea tulevan kolmen vuoden aikana yli 25c/tuotettu sikakilo. Monessa maassa tuet ovat jo nyt paremmat kun huomioidaan ha-tuet. Lisäksi suomen olosuhteista aiheutuu enemmän lisäkustannuksia kuin naudoille. Nauta- ja maitosektorin miljardituet nostavat maatalouden yleistä kustannustasoa ja siitä kärsii markkinoiden ehdoilla ja ilman tukea olevat tuotantosuunnat. Lopullisen niitin hintakilpailuhaihattelulle antaa jäsenenemmistönsä turvin lihateollisuuden päätäntävaltaa käyttävä, ja teollisuuden kilpailukyvyn tuhriva, tehoton naudanlihantuotanto.
Suomessa tuotetaan sianlihaa muutenkin liikaa. Muutama sata suurinta sikatilaa tuottaa komeasti koko suomen tarvitseman määrän. Tuoatannon rakenne on hyvä eikä yksikkökokojen kasvattamiselle ole perusteltua tarvetta. Tehokas tuotanto on keskittynyt logistisesti tehokkaasti lähelle teollisuutta. Siksipä tuonti ei ole uhka tai vaihtoehto suomen tuotannolle. Kuluttaja ostaa tuontilihaa vain jos se on selvästi halvempaa, kaikki eivät ota tuontilihaa edes ilmaiseksi. Tuonti ei olisi uhka vaikka suomen tuottajahinta vakiintuisi mertentakaisten hintojen yläpuolelle.
MTKn ja osuuskuntien nautaherraverkosto lietsoo vain sikaan kohdistuvaa hintakilpailua ja tuontiuhkaa täysin perusteetta ja omassa hyötymistarkoituksessaan. Nautaenemmistö työntää kättä toisten taskuun 90% jäsenenemmistönsä turvin vaatimalla ennestäänkin liiallisen tuotannon kasvattamista ja vieläpä entisin ja huonoa mainetta saanein menetelmin. Kilpailkoon itse tanskalaisten kanssa jos kilpailuhaluja löytyy. Nautaa tuotetaan vain 80% kulutuksesta, sikaa 110%.
Nautaenemmistön sikapaniikki johtuu vain siitä että nautaenemmistöiset osuuskunnat elävät sianlihan tuotolla. Naudanlihan jalostus on tappiollista toimintaa koska tuotanto on tehotonta ja rakenteeltaan vuosikymmeniä ajastaan jäljessä. 20000 karjatilalta kerätään 100 milj euron arvoinen nauta, muutamalta sadalta sikatilalta 300 milj euron arvosta sikaa. Kummallakohan tuotantosuunnalla onkaan painetta rakennekehitykselle?
Ylituotanto estää tuottajahinnan nousemisen. Ylituotettu liha on vietävä suomesta ja markkinoitava hinnalla. Ylituotannosta on päästävä eroon nopeasti. Nautapäättäjien ajaman ylituotannon vuoksi on jo menetetty tuet 141 alueelta kokonaan ja 142 sikatuet on siirretty nautasektorin maksuvaltuutukseen.
Sianlihantuottajat haluavat tuotannon supistamista kulutuksen tasolle jotta markkinat tervehtyisivät. Halvan lihan hamuajat ostakoon ulkolaista, suomessa ei voi tuottaa halpaa sianlihaa.
Imagoa on kohotettava uskottavasti. On profiloiduttava vieläkin enemmän eläin- ja ympäristöystävällisempään tuotantoon. Hintakilpailuun ei ole, eikä tule koskaan olemaankaan, mitään mahdollisuuksia eikä edes tarvetta.
Anttilan kommentit sianlihantuottajien huonosta sopimusasemasta ja elintarvikeketjun epäoikeudenmukaisesta tuoton jaosta kertovat että mätäpaise on tiedostettu. Vaikka investointitukien avaaminen ylituotantotilanteessa onkin karkea virhe, niin tukien irroittaminen tuotannosta ja eläinten lisätilavaatimuksista kiinnipitäminen on kuitenkin hyvä asia sianlihantuottajan kannalta.
Viimeksi muokattu: 16.04.10 - klo:21:49 kirjoittanut korven ukko
