Joku tutkija tai opiskelija voisi selvittää, kuinka moni lehtijuttujen laajentaneista tiloista tai suuria koneita ostaneista urakoitsijoista on joutunut taloudellisiin vaikeuksiin. Ite vaan olen sivusilmällä (ei tieteellistä pohjaa) protestilistalta bongannut aika monta tapausta, joista on tehty komea lehtijuttu, osin jopa prameileva, ja sitten muutaman vuoden kuluttua onkin nimi protestilistalla, eikä edes pikkusaatavien takia.

En halua olla mitenkään vahingoniloinen, vaan lähinnä kiinnostaisi taustat ja syyt, miksi tähän tilanteeseen on jouduttu. Ei tekisi samoja virheitä. Lehtijutut kun on mitä on, ja enempi oikeastaan siinä jutussa kiinnostaa se, mitä jää jutun ulkopuolelle, aivan kuten valokuvassakin. Kun tietää omalta kohdalta, mitä toimittajat pyrkivät kirjoittamaan, ellei sano selvasti EI tietyille asioille, niin monissa jutuissa jää se oleellinen kertomatta. Tai kun tuttujen osalta tietää, mikä on todellinen tilanne ja jutusta saa aivan erilaisen kuvan.

Sama juttu etten vahingonilosta täällä kirjoittele, vaan monta kertaa kun on iso juttu jossain urakointi -uutisissa,
niin vuoden päästä nimi protestilistalla... 

Oliskohan viljelijä pohjimmiltaan vaan sen verran pässi, kun aikoinaan on tehnyt rahaa ja mammonaa esim.
sioilla rajusti, niin uskotaan että vielä tästä paskasta noustaan ja sit mennään veholle? 

Eli itse ei osata tehdä sitä tarvittavaa korjausliikettä varsinkaan ajoissa ja meno on mitä sattuu.

Varsinkin kannattamaton koneurakointi on saanut monta vakavaraista tilaa menemään polvilleen.
Eikä tällä tempoilevalla EU:n maatalouspolitiikalla ainakaan velkavipuun ole parantavaa vaikutusta. 

Kyllä minä voin ihan rehellisesti sanoa että parempi taloudellinen tilanne olisi jos lehmät asustaisi edelleen vanhassa navetassa eikä uutta olisi rakennettu. Tilanne alkoi vaan olla sellainen että oli pakko rakentaa jos aikoi jatkaa tuotantoa lypsylehmien kanssa. Oma osansa heikommassa tilanteessa on ollut emännän pitkä sairasloma ja huono tuuri viime keväänä poikimisten kanssa kun neljä hiehoa meni putkeen honkajoelle. Epäilyksiä oli kasvattajan töppäilyssä koska sen jälkeen ei ole ollut ongelmia poikimisessa. Mutta mitään ei voi näyttää toteen

Mutta pankin herran kanssa oli juuri viime viikolla palaveri ja tuumasi että monella tilanne on paljon huonompi. Tuotanto pyörii ihan mukavasti ja kustannuspuoli on hallinnassa.

tarinoita on monia, eikä sekään aina auta vaikka sitä maitoa tulisi ja niillä konehommillakin saisi tiliä. Omalla kohdalla oli viime vuonna luovuttaminen lähellä riittävän huonon tuurin määrän kanssa, ylimääräisiä budjetoimattomia kustannuksia paukahti reilu 150k€. Onneksi oli vielä konstit selvitä vaikka tuntui hetken siltä että löisikö vaan hanskat naulaan, ja lähtisi katselemaan uusille urille.

Kyllä minä voin ihan rehellisesti sanoa että parempi taloudellinen tilanne olisi jos lehmät asustaisi edelleen vanhassa navetassa eikä uutta olisi rakennettu. Tilanne alkoi vaan olla sellainen että oli pakko rakentaa jos aikoi jatkaa tuotantoa lypsylehmien kanssa.

Justiin tuolla mä olen saanut perusteltua laiskuuteni ja investointi haluttomuuteni koko EU- ajan Lisäksi tietenkin se tosiasia, että emäntä käy hakemas ruokarahat muualta. Täytyy aina muistuttaa, miksi mä tekisin enemmän työtä ja ressaisin enemmän päästäkseni ehkä samaan taloudelliseen tulokseen. Ja jos nyt jostain syystä tulot investoinnin takia nousis niin verottaja olis heti koura ojos. Vaikka pieni onkin kaunista, niin en siltikään usko, että mun jälkeeni enää tyttäret maata elannokseen viljelee, jota mä silti vielä ainakin omasta mielestäni teen 

Jos konkurssiin johtavat tekijät olisivat tiedossa, ne olisivat jo oppikirjoissa. Mutta kun ei. Arkijärjellä voidaan ajatella jotain merkkejä, mutta kun esimerkiksi riskinottohalu ajatellaan positiiviseksi tekijäksi kaikissa liiketoiminnan vaiheissa, ja varovaisuus on häviöön tuomittua ja surkimusten hommaa.

Ei pokeripöydässäkään juhlita kuin suurvoittajia, vaikka olisit sadassa turnauksessa alkukierroksilla mukana ja rahasi vähitellen hupenisivat kierros kierroksella kortteja pois heittämällä, vain se voittaja muistetaan. Ja se toiseksi tullut, joka hävisi kaiken.

-SS-

Kauppalehdessä tänään haastateltu tatuointiyrittäjä totesi asian aika hyvin:

"Suomessa epäonnistumisen pelko on usein suurempi kuin onnistumisen halu"

Tähän pitää toki lisätä agronetissä ne joille suurin halu on muitten epäonnistuminen.  Se on siitä kiitollista toimintaa että aina joku jossain epäonnistuu...


Maitopuolella se suurin epävarmuustekijä on yleensä siellä navetassa ja jaksaminen on kriittinen juttu. Esim urakointipuolella (jos ei ole eläimiä) se on riittävä myynti (riitävään hintaan).

Kauppalehdessä tänään haastateltu tatuointiyrittäjä totesi asian aika hyvin:

"Suomessa epäonnistumisen pelko on usein suurempi kuin onnistumisen halu"

Tähän pitää toki lisätä agronetissä ne joille suurin halu on muitten epäonnistuminen.  Se on siitä kiitollista toimintaa että aina
 joku jossain epäonnistuu...

Näihin molempiin liittyy suomalainen henki, johon ei kuulu omista epäonnistumisista opin ottaminen. Koska mää en tee virheitä

Päkspeissi taitaa olla lähimpänä oikeaa. Yks asia, jonka olen pannut merkille, on neuvonnasta luopuminen investoinnin jälkeen. Ollaan nyt isompia niin ei tarvita apua. Ei yritetä sparrata, ei hakea parannusta, kun ei ne mitään osaakaan, teettävät joutavia. Jätetään tarkkailematta ja ruokintaa suunnitellaan ihan itte. Eikä seurata proraaraahastuksen turhia lukuja, aikaa vaan menee, kun pitäs olla pellolla 

Ei neuvonnan tarvi olla sieltä yhdestä ja samasta, pääasia että joku ulkopuolinen konsultoi säännöllisesti ja asiat tuntien.

Hyvä nyrkkisääntö on se sama vanha, että ei velkaa yli liikevaihdon ja pätee tänäkin päivänä. Pitää olla harkintaa mihin ryhtyy ja hermojen pitää myös kestää jos tilillä on vähän rahaa, tai jos sitä on jopa reilusti.

hermojen pitää myös kestää jos tilillä on vähän rahaa, tai jos sitä on jopa reilusti.

Tämä saattaa olla se juttu. Konekauppaan on monella kiirus jos tilillä on paljon rahaa. Mielikuvituskehitystä

hermojen pitää myös kestää jos tilillä on vähän rahaa, tai jos sitä on jopa reilusti.

Aiemmassa ja yhä jatkuvassa yritystoiminnassani vuoden kassavirta tuli noin kolmen viikon aikana. Jos sen jälkeen erehtyy luulevansa jotain varallisuudesta, oltiin 10 kuukauden päästä aikamoisissa ongelmissa...

Maatalouden puolella itsellämme on ollut aika raju laajennus, tyhjästä kun on lähdetty. Reilu etunoja, pari kertaa on ollut siinä kinttaalla, ehtiikö jalat perässä juoksuun vai tuupahdetaanko nokilleen. Toisaalta: ilman tuollaista etunojaa seliteltäisiin vieläkin verottajalle, että tämä ei ole harrastus vaan yritetään ihan elinkeinotoimintaa...

Petri

Aika mielenkiintoista tuo realistin 150k€ yllätyspaukaus kun tila ei kuitenkaan valtava vielä ole.

Päkspeissi taitaa olla lähimpänä oikeaa. Yks asia, jonka olen pannut merkille, on neuvonnasta luopuminen investoinnin jälkeen. Ollaan nyt isompia niin ei tarvita apua. Ei yritetä sparrata, ei hakea parannusta, kun ei ne mitään osaakaan, teettävät joutavia. Jätetään tarkkailematta ja ruokintaa suunnitellaan ihan itte. Eikä seurata proraaraahastuksen turhia lukuja, aikaa vaan menee, kun pitäs olla pellolla 

Ei neuvonnan tarvi olla sieltä yhdestä ja samasta, pääasia että joku ulkopuolinen konsultoi säännöllisesti ja asiat tuntien.

Tältä palstalta tuntuu löytyvän aika paljon näitä spesialiseja joilla ei tarvitse olla vasta laajennettukkaan tila jotka tietävät itte parhaiten kaiken.

Aika mielenkiintoista tuo realistin 150k€ yllätyspaukaus kun tila ei kuitenkaan valtava vielä ole.

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 29.04.14 - klo:15:23

Päkspeissi taitaa olla lähimpänä oikeaa. Yks asia, jonka olen pannut merkille, on neuvonnasta luopuminen investoinnin jälkeen. Ollaan nyt isompia niin ei tarvita apua. Ei yritetä sparrata, ei hakea parannusta, kun ei ne mitään osaakaan, teettävät joutavia. Jätetään tarkkailematta ja ruokintaa suunnitellaan ihan itte. Eikä seurata proraaraahastuksen turhia lukuja, aikaa vaan menee, kun pitäs olla pellolla 

Ei neuvonnan tarvi olla sieltä yhdestä ja samasta, pääasia että joku ulkopuolinen konsultoi säännöllisesti ja asiat tuntien.

Tältä palstalta tuntuu löytyvän aika paljon näitä spesialiseja joilla ei tarvitse olla vasta laajennettukkaan tila jotka tietävät itte parhaiten kaiken.

no ei se yksi ainoa ollut vaan niitä oli muutama, suurin ylläri kooltaan yli 70k€... Ja siis todellakin sellaisia joita ei voinut ennakkoida, kuten rakennusvirheestä johtuva koko toisen talon sisukset tuhonnut vesivahinko.

Jostain syystä tiloilla pelätään sitä urakointia. Toki sillä saadaan pahaa aikaiseksi mutta urakoinnissa on yksi hyvä puoli. Silloin kun kääntää virta-avaimen off asentoon niin kulut lakkaa. Toki lainanlyhennykset pitää hoitaa mutta muuten ei ole menoja jos vehkeet on katon alla. Nautapalatsissa taas silloin kun sakkaus alkaa rupee kulut juoksemaan ja tulot vähenee. Siksi olisi tosi tärkeää saada perus karjanhoito toimimaan hinnalla millä hyvänsä. Sitten vasta kun perus hoito toimii voidaan ruveta hienosäätöihin.

Oiskohan ideana se, että tuo urakointi johtaa helposti siihen navetan sakkaukseen.

Oiskohan ideana se, että tuo urakointi johtaa helposti siihen navetan sakkaukseen.

Usein on kyllä niin, että 20 tonnin urakointitulo näkyy navetalla 30 tonnin tappiona. +se, että urakoinnin kustannukset ovat vielä 10 tonnia