Hyviä vastauksia miltei kaikki. Huomaan, että monia askarruttaa peltojen tila. Monet asiantuntijat ovat ryhtyneet kirjoittamaan hyviä artikkeleita ja selittäneet tutkimustulosten antamia tietoja. Monilla keinoila saadaan parannuksia aikaan. Hyvä multavuus on monen asian summa.
Yksi asia keskutelusta puuttuu: millä saadan pitkäaikaista, pysyvää humusta? Ruohovartisten kasvien humus säilyy pellossa muutaman vuoden. Suomudan ehkä 10-15 vuotta. Puuhiili ikuisesti, jos sitä saa jostakin.
Pysyvää humusta muodostaa vain puun (ja hampun sekä pellavan) ligniini. Sitä on puusta 20-30 %. Muu osa on selluloosaa ja sen hajoaa ehkä10 vuodessa. Jäljelle jää ligniin muodostama pysyvä humus.
Siksi halvin ja ei kaupallisin keino on kasvattaa lepää, pajua, koivua tms. niillä toivottomilla pelloilla joilla ei enää saa kannattavaa satoa. Monilla lohkoilla kulut ovat aina suuremmat kuin tuotot. Silloin ei ole väliä jos siirtyykin pois viljelystä ja tekee todellisen pellon peruskunnostuksen.
Nykyistenkin peltojen vielä jäljellä oleva humus on peräsin siitä metsästä joka kasvoi ennen pelloksi muuttamista. Vähitellen humus kuluu, kun viljellään tehokkaasti keinolannoitteilla ja muokataan aina vaan voimakkaammin.
Tuossahan nyt ei ole päätä eikä häntää. Pysyvää humusta ei saa millään konstilla. Se on lähtökohta.
Puuperäinen humus ei ole humusta vaan hajoamistilassa olevaa biomassaa ja vain OSANA humusta. Tämä hajoaminen kuluttaa maaperän typpivarantoja sekä hajoamistuotteena mm. päästää ilmoille suurimman osan biomassan hiilestä. Kuitenkin ligniini hidastaa tätä hajoamista ja ns. hengailee mukana maaperässä hyödyttämättä juurikaan ketään.
Erikoista onkin juuri se, että miksi ikimetsissä ei ole kivennäismaillakaan loputonta humuskerrosta, vaikka raaka-ainetta sen mukamas muodostumiseen on aikojen saatossa kertynyt jonkin verran. Olisikohan syynä se, että maaperässä ei kuitenkaan ole suuria määriä käyttökelpoista hiiltä, vaan hitaasti pilkkoutuvaa ligniiniä.
Ja koska elämän perusta on hiilessä, niin mitä meillä on. Maaperä, jossa ei ole elämän ehtoja. Kaikki ruokakaupat ovat kiinni. Siksi vaikka soraharjun päällä olevassa metsikössä ei juurikaan ole humusta, koska siellä ei ole lähtökohtaisesti elämisen ehtoja.
Rehevimpiä kasvupaikkoja metsissä ovat lehdot, joissa on runsaasti lehtomultaa. Siellä hajoavat tuotteet ovat pääsääntöisesti lehtipuuvoittoisia, joiden ligniini pilkkoutuu nopeammin kuin havupuun.
Eli jos nyt pitäisi vetää johtopäätöksiä, niin ei se hitaasti pilkkoutuva ligniini olekaan pysyvän humuksen lisääntymisen kannalta hyvä asia.
Eli rautakangesta väännettynä, sulla on pihassa auto johon ei ole avaimia.
Ja juurikin tämä pysyvän humuksen lisääntyminen askarruttaa maailmassa tiedemiehiä.
Puuhiili ei ole ikuista. Se on arvioitu aika lavealla sektorilla, 300 - 3000 vuotta. Jokatapauksessa jonkun sukupolven.
Humuksen lisääminen ratkaistaisiin helposti pyrolyysillä, jonka energia käytettäisiin vaikka lämmitykseen. Jäjelle jäävä hiili voitaisiin sitten sijoittaa maaperään.
Ja koska tämä hiili EI ole kiinni missään ketjussa, se on käytettävissä maaperän eliöille. Sekä sitomaan ravinteita ja tasapainottamaan kosteusolosuhteita.
Se, mihin tavaran lisääminen peltoon vaikuttaa, on maan rakenne. Joillakin maalajeilla se varmasti auttaa satotasoon, mutta silti maan pilaaminen on kuitenkin helppoa, vaikka kuinka sellutehtaalta ajaisi rojua peltoon.
Hyvässä kasvukunnossa oleva maa toimii vaikka sinne sitä lepikkoa ei ajaisikaan. Toisaalta, ilman hyvää vesitaloutta mikään maa ei toimi, vaikka ajaisi sinne mitä vaan. Niin siis nitraattidirektiivi takataskussa pitäen.
Viljely onnistuu ihan pelkällä vedelläkin, jos olosuhteet ovat toimivat ja ravinteita on saatavilla vedestä ja ilmasta.
Eli maan kasvukuntoon panostaminen vaatii sen, että ravinteiden kulkeutuminen kasville on tehokasta, ravinteita ei karkaa saavuttamattomiin huonon hiilitasapainon vuoksi. Ja ennen kaikkea se, että nämä työmiehet, jotka maassa toimintaa harjoittavat, pystyvät siellä elämään.
Mitä hyötyä on sellaisesta hiilestä, jota ei pysty käyttämään näiden toimien edistämiseksi?
Karkeasti ottaen, ei mitään.
