Kyllähän sitä nykyään levitetään nollakuituakin peltoon. Lehtikasakin pellossa on aika paljon lehtiä, jos hehtaarille levitettäisiin vaikka puolen metrin kerros lehtiä. Se tarkoittaisi kosteudesta riippumattakin paljon lehtiä per hehtaari. Että jos lehtiäkin lisättäisiin sopivasti tai mukavasti per hehtaari vuosittain, niin yhtäkkisiltä typpikuiluilta vältyttäisiin.
Tämä voisi olla yksi lannoitusvaihtoehto: Haketetaan puut metsistä peltoon ja lannoitetaan sillä. Kannot ja hakkuutähteet ja oksat ja neulaset ja lehdet ja ja. Miksi toimisi tai ei toimisi. Avaan keskustelun.
-SS-
Ei kai noissa puissa ole kauheasti ravinteita. Neulasissa taitaa olla. Kuinkakohan se havupuu sitten menee, jos pihka estää kaikenlaisten hajoituseliöiden toimintaa? Että tappaako se niitä hajoituseliöitä ja siten viivästyttää typen sitoutumista. Olisiko se silti haastavassa maassa hyväksi, jos sinne saisi vähän ilmaa kulkemaan vaikka hakkeen välissä?
Ravinnepamausta on kyllä turha odottaa ja kvk:n lisääntyminen hetkessä multavuuden kautta on varmaan toiveajattelua. Ehkä paras tekijä on ilmavuuden kautta tulevat hyödyt. Denitrifikaatio vähenee ja kasvien juuret pääsevät paremmin kaivautumaan maahan.
Ja miten onkaan, jos puuta kasataan paljon karkeille maille, niin vetääkö kalsium jo valmiiksi huonoksi kehutun kationitasapainon päin helvettiä. Savi ja hiesumaille pientä hake- tai purukoeruutua voisi kokeilla. Tai miksei nyt muillekin vähämultaisille maalajeille. Jos kerran muutaman neliön ruudun tekee.
