Lainaus käyttäjältä: Terminator II - 29.09.16 - klo:17:07

Lainaus käyttäjältä: Paalinpyörittäjä - 29.09.16 - klo:00:10

Lyhennekaima se puhelee täällä asiaa. Ei emoilla helpolla tuloa lähde, mutta toimeen tulee kun paljon tekee.

Emolehmätilojen pärjääminen johtuu täysin siitä että homma ei ole ollut kultakaivosta koskaan, niin kukkaron nyörit on ollut pakko pitää kireellä koko ajan ja toiminta taloussuuntautuneena. Tuotantosuuntautuneilla maitotiloilla mopo on karannut täysin käsistä lihavina aikoina ja nyt kun vähän ahdistaa, niin huudellaan kaikenmaailman kriisitukia ja lopettamiskorvauksia, vaikka pitäis kääriä hihat ja alkaa töitä tekeen ja vähän saneeraan ja miettiä ne fentit ynnämuut uudestaan, eikä työntekijöitäkään jollain parin robon tilalla nyt montaa tarvita.

Se tyhjän emon tai siis kerran kolmeen vuoteen poikivan hengissä pitely ei kyllä kannata, ellei juuri se onneton maho pudota tilaa kotieläinstatuksesta pois, emopalkkiohan ei ole kuin noin euro per päivä..
Tiesittekö, että poikimaton hieho on tukikelponen siihen asti kun tulee 4 vuotta täyteen?

Antille tiedoksi, että tänä syksynä lähtee myös kaikki lehmävasikat välitykseen ja ensi kesänä 50 hiehoa teuraaksi ja taas ensi syksynä kaikki vasikat välitykseen, tarkoitus ottaa eläintiheydestä löysät pois..
Just sain kuulla, että yx aika iso pelto-ala jää pois vuokralta kun perijä alkaa itte viljelyttää perintöveroja vältelläkseen, no voi myydä taas kymmenkunta emoa pois, jatkossa jätän vain emot joilla kunnon vasikka alla, muut pääsee kaupunkiin.

Ainiin mukavuutta ajatellen ostin juuri uuden traktorin, joka ei ole valtra ja hintaakin bruttona yli 500 per hehtaari, on sillä mukava rengin silputa hömppäheiniä..

Ei kultakaivos, renki ja uusi traktori?

Kuulostaa samalta kun taksikuski suree uuden 300 e-Mersun ratissa "ei homma kannata!"

En muista kauheasti valittaneeni taloutta, mutta voit korjata jos kännipäiten olen huonoa kannattavuutta valittanut.
Se että ei ole kultakaivos ei tarkoita sitä ettei kannattaisi, mulle riittää pieni kate, pari sataa elukkaa ja hehtaaria päälle vie tuloksen jo palan matkaa 6 numeroiseksi, eli kun paljon tekee, niin vähä jää..

Toi traktori on kyllä lähes ihan mukavuusinvestointi ja rupesin miettiin, että mun keskimäärin 7000 ajetut valtrat on muutaman vuoden päästä  toosi paljon ajettuja, kun ei näinkään kannattavaa hommaa vielä raski kokonaan lopettaa ihan vielä..
Tainnu viiteen valtraan, rehunjakovaunuun ja kaivuriin pyörähtää yhteensä 3000 tuntia vuodessa..
Samalla sitä hakee vähän jotain mielenkiintoa tähän hommaan, kun esimerkiksi niittää yli 300 hehtaaria kesässä, niin siinä ei ole kauheasti mitään uutta..
Tottakai näin henkilöyrittäjänä täytyy myös verottajaa pitää vähän loitolla, mikä sinänsä aika tyhmää..

Jotenkin mulla on kuva tästä emotalouden lisääntymisestä, että se johtuu paljolti maidontuottajien siirtymisestä emolehmiin uran ehtoopuolella. Monella syy on oma terveys tai sitten rakennusten huono kunto maidontuotantoa ajatellen. Sitten vaan pienehkö määrä emoja jonnekin latoon tai haikkuja pihalle. Vasikkatuotoksesta ei osalla niinkään väliä, kunhan (kotieläintilan) tuet tulee. Tuollainen 50+ parhaan terveytensä menettänyt ja muun ammattitaidon kuin karjanhoidollisen osaamisen vähäisyys ei nykyisillä työmarkkinoilla ole mikään varma työllistymisen merkki, joten tuollainen pikkuemotila voi olla ihmisarvoinen ja valtionkin kannalta ihan järkevä välivaihe ennen eläköitymistä. Saa anttikin raflaavat tilastot emotilojen määrän noususta (on helvetin kannattavaa) ja maitotilojen määrän romahtamisesta, joten voi sitä kriisitukea olla taas kinuamassa. Saa vielä tilaa kohti enempi tukea, kun rupusakki siirtyy emopuolelle jakamaan kakkua.

Aika harvoja uusia emotiloja, jotka olisivat investoineet kunnon rakennuksiin ja eläimiin, ainakin lehtijuttujen mukaan, on viime aikoina ilmaantunut. PP tuossa jo tiivistikin tän homman, että kun tiukkaa on ollut ja siihen on totuttu, niin voi kannattavaakin emobisnestä tehdä. Paikallisesti oma tila sijaitsee sellaisella alueella, että parit maito- ja mulliparonit pitävät pellon hinnan sen verran korkealla, että pitää henkisesti ja taloudellisesti varautua nostamaan kädet pystyyn ja lopettaa oma tuotanto, ainakin vuokrapeltojen osalta. Eli sen verran hyvää bisnestä tämä emohomma on meidän tilalla. En tosin syytä siitä muita vaan omaa osaamattomuuttani.

Aika harvoja uusia emotiloja, jotka olisivat investoineet kunnon rakennuksiin ja eläimiin, ainakin lehtijuttujen mukaan, on viime aikoina ilmaantunut. PP tuossa jo tiivistikin tän homman, että kun tiukkaa on ollut ja siihen on totuttu, niin voi kannattavaakin emobisnestä tehdä. Paikallisesti oma tila sijaitsee sellaisella alueella, että parit maito- ja mulliparonit pitävät pellon hinnan sen verran korkealla, että pitää henkisesti ja taloudellisesti varautua nostamaan kädet pystyyn ja lopettaa oma tuotanto, ainakin vuokrapeltojen osalta. Eli sen verran hyvää bisnestä tämä emohomma on meidän tilalla. En tosin syytä siitä muita vaan omaa osaamattomuuttani.
[/quote]

Itelläkin taitaa pinta-ala tulevaisuudessa pienetä. Laitetaan sitten loput pellot vaikka "hömppäheinälle", jos loputkin emot menee autoon. Tosin harrastushan tuo nykyinen emomäärä on. Onneksi pihatto on itsensä maksanut, voi tarvittaessa ajaa homman hallitusti alas.

Suomessa on pari täkäläisittäin suht uutta kotieläintuotantomuotoa: Broilerintuotanto ja Emolehmätuotanto. Broilertuotanto on kehittynyt markkinaehtoisesti. Ja emolehmätuotanto taas enemmän tukipolitiikan kautta.

Siis marginaalisesti molempia on ollut 50-luvulta lähtien, mutta vasta 80-90-lukujen taitteessa tultiin kriittiseen pisteeseen. 80-luvulla tuotettiin reilu 10 miljoonaa kiloa broileria vuodessa, 90 luvun alussa30 miljoonaa kiloa, ja nyt jo yli 100 miljoonaa kiloa vuodessa.

http://suomibroileri.fi/fi/missa/historia

Emolemätilaston löytää sitten taas tuolta kun klikkaa emojen välilehden:

http://stat.luke.fi/kotielainten-lukumaara

Kotimaisen pihvilihan tarpeeseen pidettiin 80-luvulla 9000 emoa koko suomessa. 90-luvun taitteessa tukipolitiikka muutui jo ennen EU:ta, ja määrä nousi 30 000 emoon. En tiedä mitä tapahtui 2003-4, mutta yhtäkkiä emojen määrää lähdettiin taas tuplaamaan vuoteen 2010 mennessä, ja nyt ollaa 59 000 emossa. Jos ajatellaan että emoa kohden saadaan 300kg teuraspainosta laskettua lihaa vuodessa (haikut yms laskee tuota keskiarvoa), niin kotimaista pihvilihaa tuotetaan 17 miljoonaa kiloa teuraspainosta laskettuna, leikattuna ehkä 12 miljoonaa kiloa?. Joka tapauksessa 7 kertaa enemmän kuin 80-luvulla joka kuulemma oli vaurasta aikaa.

Naudanlihan kulutus tuskin nousee, luultavasti laskee. Broilerillakin voi kasvu taittua. Tukipolitiikka ratkaisee miten emolehmäpuoli jatkossakin kannattaa.

Jos kaikkea naudanlihaa ajatellaan vertailukelpoisena, niin on sanottava että 80-luvulla lypsylehmien määrä tippui yli 200 000 eläimellä. Vuonna 1980 lypsikkejä oli 720 000, ja vuonna 1990 oli jäljellä 490 000. Eli silloinen kasvu emolehmien määrässä on myös sitä kautta ymmärrettävissä. 2005 jälkeen lypsylehmien määrä on kuitenkin pudonnut vain aavistuksen, ja samaan aikaan liharotusiemmennysten ja eläinten koon kasvun myötä lypsykarjatilojen kautta tulevan naudanlihan määrä luultavasti nousee, tai ei ainakaan laske lähivuosina. Jos lypsykarjatilat oikeasti siirtyisivät sexattuun siemennykseen molempiin suuntiin (lehmäksi sexattua jalostukseen, lihasonniksi seksattua muulle karjalle), niin lypsykarjojen tuottaman naudanlihan määrä voisi nousta edelleen merkittävästi.

Suomessa on pari täkäläisittäin suht uutta kotieläintuotantomuotoa: Broilerintuotanto ja Emolehmätuotanto. Broilertuotanto on kehittynyt markkinaehtoisesti. Ja emolehmätuotanto taas enemmän tukipolitiikan kautta.

Siis marginaalisesti molempia on ollut 50-luvulta lähtien, mutta vasta 80-90-lukujen taitteessa tultiin kriittiseen pisteeseen. 80-luvulla tuotettiin reilu 10 miljoonaa kiloa broileria vuodessa, 90 luvun alussa30 miljoonaa kiloa, ja nyt jo yli 100 miljoonaa kiloa vuodessa.

http://suomibroileri.fi/fi/missa/historia

Emolemätilaston löytää sitten taas tuolta kun klikkaa emojen välilehden:

http://stat.luke.fi/kotielainten-lukumaara

Kotimaisen pihvilihan tarpeeseen pidettiin 80-luvulla 9000 emoa koko suomessa. 90-luvun taitteessa tukipolitiikka muutui jo ennen EU:ta, ja määrä nousi 30 000 emoon. En tiedä mitä tapahtui 2003-4, mutta yhtäkkiä emojen määrää lähdettiin taas tuplaamaan vuoteen 2010 mennessä, ja nyt ollaa 59 000 emossa. Jos ajatellaan että emoa kohden saadaan 300kg teuraspainosta laskettua lihaa vuodessa (haikut yms laskee tuota keskiarvoa), niin kotimaista pihvilihaa tuotetaan 17 miljoonaa kiloa teuraspainosta laskettuna, leikattuna ehkä 12 miljoonaa kiloa?. Joka tapauksessa 7 kertaa enemmän kuin 80-luvulla joka kuulemma oli vaurasta aikaa.

Naudanlihan kulutus tuskin nousee, luultavasti laskee. Broilerillakin voi kasvu taittua. Tukipolitiikka ratkaisee miten emolehmäpuoli jatkossakin kannattaa.

Jos kaikkea naudanlihaa ajatellaan vertailukelpoisena, niin on sanottava että 80-luvulla lypsylehmien määrä tippui yli 200 000 eläimellä. Vuonna 1980 lypsikkejä oli 720 000, ja vuonna 1990 oli jäljellä 490 000. Eli silloinen kasvu emolehmien määrässä on myös sitä kautta ymmärrettävissä. 2005 jälkeen lypsylehmien määrä on kuitenkin pudonnut vain aavistuksen, ja samaan aikaan liharotusiemmennysten ja eläinten koon kasvun myötä lypsykarjatilojen kautta tulevan naudanlihan määrä luultavasti nousee, tai ei ainakaan laske lähivuosina. Jos lypsykarjatilat oikeasti siirtyisivät sexattuun siemennykseen molempiin syyntiin (lehmäksi sexattua jalostukseen, lihasonniksi seksattua muulle karjalle), niin lypsykarjojen tuottaman naudanlihan määrä voisi nousta edelleen merkittävästi.

Siis maatilojen määrä on tippunut vuosien 2005-15 välillä 19000kpl:ta. Samaan aikaan nautojen määrä on tippunut n.10000kpl.  Maitotilojen määrä on varmaan samaan aikaan puolittunut. Eli nautojen määrän ois pitänyt tippua jo 7 lehmän keskimäärällä sen 70000kpl.

2006 maidontuottajia oli 14500 vuoden keskiarvona. Tänä vuonna heinäkuussa 7500. Eli määrä ei ole puolittunut, pudotusta on ollut vain reilu 48%.


Jos lopettajia olisi jatkossakin sama määrä vuodessa, niin 10 vuoden päästä olisi 500 tilaa jäljellä...

2006 maidontuottajia oli 14500 vuoden keskiarvona. Tänä vuonna heinäkuussa 7500. Eli määrä ei ole puolittunut, pudotusta on ollut vain reilu 48%.


Jos lopettajia olisi jatkossakin sama määrä vuodessa, niin 10 vuoden päästä olisi 500 tilaa jäljellä...

Vain reilu 48%!  Tuonkin mukaan vähenyksen ois pitänyt olla lähes se 70000kpl. Tosin osa on rakentanut isompia navetoita lypsäville, mutta sehän tarkoitaisi 100 lehmän keskimäärällä 700 uutta navettaa.