Huh hah hei, kauppias voiton vei... ihan kultatarjottimelta?



Presidentti Kekkosen lausahdus ”Saatanan tunarit!” tuli mieleeni, kun luin kansanedustaja Markku Rossin (kesk.) ehdotusta maidontuottajien talouden kohentamiseksi.

Miksikö?

Me kaikki, jotka olimme maidontuottajia 90-luvulla, muistamme silloisen tilanteen. Valio jalosti yli 80 prosenttia Suomen maidontuotannosta, ja tilityshinta oli aivan Euroopan kärkiluokkaa.

Sitten jotkut saivat päähänsä lähteä nyppimään rusinoita pullasta ja perustivat Aitomaito-­brändin kilpailemaan nestemaitomarkkinoista. Kauppa kiitti, ja suomalainen maidontuottaja hävisi parissa vuodessa 200–300 miljoonaa markkaa.

Opimmeko me tästä? Surullista sanoa, mutta emme mitään!

Kun mietitään maidon hinta­kehitystä, huudetaan kuorossa Venäjä, Venäjä, Venäjä, kun rehellisyyden nimissä pitäisi huutaa Arla, Arla, Arla.

En kiellä sitä, etteikö Arla maksaisi tällä hetkellä pari senttiä enemmän kuin Valio, mutta ei kai kukaan vakavissaan väitä, etteikö kauppa käytä härskisti hyväkseen kahden maitopurkintarjoajan kilpailutilannetta?

Arlan ja Valion kilpailu on pudottanut maidon hintaa enemmän kuin Venäjä-­pakotteet. Lihapuolella kahden suuren keskinäinen alennus­myyntikisa on surullinen esimerkki siitä, mitä hajaannus saa aikaan.

Kaupan tehtävä on tuottaa omistajilleen maksimivoitot, ei hyväntekeväisyys, vaikka edustaja Rossi sitä toivoi.

Arla huomasi Suomen vakaan ja hyvähintaisen markkina-alueen, ja heidät otettiin avosylin vastaan.

Tuloksen näkee jokainen. Parin sentin suutari on tehnyt kymmenen sentin vahingon.

En tiedä, itkeäkö vai nauraa, kun nyt katsoo lintupuolta. Yksi kannattavimmista tuotanto­aloista tekee täysin saman typeryyden.

Kronfågelin tulo Suomen markkinoille noudattaa täysin samoja latuja kuin Arla. Tuottajia saadaan mukaan parin sentin hinnanerolla, mutta kuka luulee, ettei broilerin hinnalle käy samoin kuin maidolle Arlan tultua Suomeen? Ainut voittaja on kauppa, joka hykertelee käsiään odottaessaan lisää kilpailutettavia. Voi voitettuja!

Milloin suomalainen tuottaja oppii näkemään metsän puilta? Kuinka syvällä meidän on käytävä, että emme enää sahaa omaa oksaa parin sentin pikavoittojen takia, jotka maksamme korkojen kera takaisin?

Teen ehdotuksen naudanlihantuottajan tilanteen korjaamiseksi. Emme ole saaneet kriisipaketteja, siksi meidän on itse toimittava. Ainoa keino on lopputuotteen hinnan riittävä nousu, ja siihen on enää yksi keino.

Suomalainen kuluttaja haluaa kotimaista lihaa, mutta kauppa kilpailuttaa kolme suurinta toimijaa lähes polvilleen. Tämän seurauksena naudan tuottajahinta on liian alhainen.

Meidän on tehtävä yhdestä toimijasta volyymiltaan niin suuri, ettei kauppa voi ohittaa sitä tarjouksia pyytäessään. Kun saamme yhdelle toimijalle 65–70 prosenttia nuoresta naudasta, kaupan on otettava meidät vakavasti, koska muut eivät pysty tarvittavaa nautamäärää toimittamaan.

Maidontuottaja on tässä avainasemassa. Kun ylimääräiset vasikat ohjataan pääsääntöisesti yhdelle toimijalle, loppu­kasvattajat siirtyvät perässä. Ja kun loppukasvattaja saa kunnon hinnan, myös vasikan hintaa voidaan nostaa.

Nyt me voimme vain odotella parin sentin hinnannousuja, mutta meillä olisi avaimet todelliseen tasokorotukseen, jos pelaamme korttimme oikein. Nyt on katsottava tulevaisuuteen, jopa seuraavan sukupolven aikaan.

Mieti, tyydytkö pariin senttiin vai teemmekö historiaa ottamalla osan siitä vallasta kaupalta takaisin, minkä olemme heille kultatarjottimella tarjonneet. Sinun täytyy päättää, onko sinun ja tilasi tulevaisuus tärkein asia, minkä mukaan toimit.

Aikoinaan yli 25 vuotta lypsäneenä voin sanoa, että kovinta työtä ruuantuotannon parissa tekevät maidontuottajat. He ovat nyt tärkeimmässä roolissa suomalaisen naudanlihantuotannon tulevaisuuden takuumiehinä- ja naisina!

”Ei oikeutta maassa saa, ken ei itse sitä hanki!”

Arto Nortunen
entinen maito- ja nautamies
Untamala, Seinäjoki

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/tuottajat-hassanneet-markkinavaltansa-itse-1.169008

Huh.

Mielenkiintoinen talousopin teoria tuokin

Hah, sanon mä ja naureskelen... =)

Kiinnostavampaa on se, että Valmet Automotive palkkaa 1000 työmiestä lisää 👍👍👍

Vuoden kuluttua tehtaassa on 3000 työntekijää.. maassa jossa on kallista ja ollaan syrjässä. Kumma ettei tuon tuotannon puolesta kirjoiteta pakinoita MaasTullliin 😅😅

Varsinais-Suomessa on niin paljon teollisuustyöpaikkoja tarjolla, että väkeä joudutaan hakemaan ulkoa 😅😅 Toisaalla ruimataan, että yhteiskunnan pitäisi tukea tyhjäntoimittamista jossakin pusikossa.

Pieni pakko on ollut itsellä etsiä joka sentti ja euro sekä ostoissa että myynneissä. En tiedä, onko sitä tullut oltua kuinkakin epäisänmaallinen tai itsekäs.

Kauppa on laskettu Suomessa liian määräävään asemaan ja sille ei taida mahtaa enää mitään. Lihatalot kilpailutetaan huutokaupalla tietyin väliajoin ja halvimman tehnyt voittaa. Jos olisi "lihavalio", niin pörssissä sitä ei ainakaan voisi pitää, koska siellä tavoite on osakkeenomistajan hyöty ja tuottajahinta on tällöin kustannus, joka on minimoitava.

En ole ollut itse viljelijä vielä -90-luvulla, joten ei ole ihan tarkkaa kuvaa miten hyvin silloin meni, mutta käsittääkseni maidontuotannossa meni ihan hyvinkin kiintiöiden vapautumiseen ja kauppasaartoon saakka. Kiintiöiden poistuminen oli tiedossa ja Valion venäjä-kortti oli varmasti tietoinen riski, mutta riskin laukeamiseen ei tainnut kukaan muistaa varautua. Osa porukasta ajeli kaasu pohjassa unohtaen, ettei suora voi jatkua ikuisesti. Tuli mutka ja pöpelikkö kutsui. Siihen vielä tukileikkaukset (joista tosin alkoi tulla tietoa kuitenkin melko hyvissä ajoin), niin ei taida olla helppoa päästä raiteille takaisin. Ainakin eilisen maastullin mukaan rahatilanne ei monellakaan ole helpottamassa.

Pieni pakko on ollut itsellä etsiä joka sentti ja euro sekä ostoissa että myynneissä. En tiedä, onko sitä tullut oltua kuinkakin epäisänmaallinen tai itsekäs.

Kauppa on laskettu Suomessa liian määräävään asemaan ja sille ei taida mahtaa enää mitään. Lihatalot kilpailutetaan huutokaupalla tietyin väliajoin ja halvimman tehnyt voittaa. Jos olisi "lihavalio", niin pörssissä sitä ei ainakaan voisi pitää, koska siellä tavoite on osakkeenomistajan hyöty ja tuottajahinta on tällöin kustannus, joka on minimoitava.

En ole ollut itse viljelijä vielä -90-luvulla, joten ei ole ihan tarkkaa kuvaa miten hyvin silloin meni, mutta käsittääkseni maidontuotannossa meni ihan hyvinkin kiintiöiden vapautumiseen ja kauppasaartoon saakka. Kiintiöiden poistuminen oli tiedossa ja Valion venäjä-kortti oli varmasti tietoinen riski, mutta riskin laukeamiseen ei tainnut kukaan muistaa varautua. Osa porukasta ajeli kaasu pohjassa unohtaen, ettei suora voi jatkua ikuisesti. Tuli mutka ja pöpelikkö kutsui. Siihen vielä tukileikkaukset (joista tosin alkoi tulla tietoa kuitenkin melko hyvissä ajoin), niin ei taida olla helppoa päästä raiteille takaisin. Ainakin eilisen maastullin mukaan rahatilanne ei monellakaan ole helpottamassa.

Niinhän tuosta Nivalan Juhan kommentista saattoi lukea, mutta..aika monella tilalla auttaisi ne uudet patterit siihen taskulaskimeen. Kuinka moni tila sitten oikeasti sen yrityssaneerauksen saa vedettyä läpi, onkin sitten toinen kysymys. Se vaatii aika tiukkaa kulutarkastelua ja kulutustottumusten miettimistä. Ei ehkä nuppi aina kestä. Ja avioliitto...

Lainaus käyttäjältä: wolfheartscry - 17.11.16 - klo:07:09

Pieni pakko on ollut itsellä etsiä joka sentti ja euro sekä ostoissa että myynneissä. En tiedä, onko sitä tullut oltua kuinkakin epäisänmaallinen tai itsekäs.

Kauppa on laskettu Suomessa liian määräävään asemaan ja sille ei taida mahtaa enää mitään. Lihatalot kilpailutetaan huutokaupalla tietyin väliajoin ja halvimman tehnyt voittaa. Jos olisi "lihavalio", niin pörssissä sitä ei ainakaan voisi pitää, koska siellä tavoite on osakkeenomistajan hyöty ja tuottajahinta on tällöin kustannus, joka on minimoitava.

En ole ollut itse viljelijä vielä -90-luvulla, joten ei ole ihan tarkkaa kuvaa miten hyvin silloin meni, mutta käsittääkseni maidontuotannossa meni ihan hyvinkin kiintiöiden vapautumiseen ja kauppasaartoon saakka. Kiintiöiden poistuminen oli tiedossa ja Valion venäjä-kortti oli varmasti tietoinen riski, mutta riskin laukeamiseen ei tainnut kukaan muistaa varautua. Osa porukasta ajeli kaasu pohjassa unohtaen, ettei suora voi jatkua ikuisesti. Tuli mutka ja pöpelikkö kutsui. Siihen vielä tukileikkaukset (joista tosin alkoi tulla tietoa kuitenkin melko hyvissä ajoin), niin ei taida olla helppoa päästä raiteille takaisin. Ainakin eilisen maastullin mukaan rahatilanne ei monellakaan ole helpottamassa.

Niinhän tuosta Nivalan Juhan kommentista saattoi lukea, mutta..aika monella tilalla auttaisi ne uudet patterit siihen taskulaskimeen. Kuinka moni tila sitten oikeasti sen yrityssaneerauksen saa vedettyä läpi, onkin sitten toinen kysymys. Se vaatii aika tiukkaa kulutarkastelua ja kulutustottumusten miettimistä. Ei ehkä nuppi aina kestä. Ja avioliitto...

 Minkäs teet kulut on jo alle minimin. Tulopuolta pitäis pystyä kohentamaan.

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 17.11.16 - klo:07:16

Lainaus käyttäjältä: wolfheartscry - 17.11.16 - klo:07:09

Pieni pakko on ollut itsellä etsiä joka sentti ja euro sekä ostoissa että myynneissä. En tiedä, onko sitä tullut oltua kuinkakin epäisänmaallinen tai itsekäs.

Kauppa on laskettu Suomessa liian määräävään asemaan ja sille ei taida mahtaa enää mitään. Lihatalot kilpailutetaan huutokaupalla tietyin väliajoin ja halvimman tehnyt voittaa. Jos olisi "lihavalio", niin pörssissä sitä ei ainakaan voisi pitää, koska siellä tavoite on osakkeenomistajan hyöty ja tuottajahinta on tällöin kustannus, joka on minimoitava.

En ole ollut itse viljelijä vielä -90-luvulla, joten ei ole ihan tarkkaa kuvaa miten hyvin silloin meni, mutta käsittääkseni maidontuotannossa meni ihan hyvinkin kiintiöiden vapautumiseen ja kauppasaartoon saakka. Kiintiöiden poistuminen oli tiedossa ja Valion venäjä-kortti oli varmasti tietoinen riski, mutta riskin laukeamiseen ei tainnut kukaan muistaa varautua. Osa porukasta ajeli kaasu pohjassa unohtaen, ettei suora voi jatkua ikuisesti. Tuli mutka ja pöpelikkö kutsui. Siihen vielä tukileikkaukset (joista tosin alkoi tulla tietoa kuitenkin melko hyvissä ajoin), niin ei taida olla helppoa päästä raiteille takaisin. Ainakin eilisen maastullin mukaan rahatilanne ei monellakaan ole helpottamassa.

Niinhän tuosta Nivalan Juhan kommentista saattoi lukea, mutta..aika monella tilalla auttaisi ne uudet patterit siihen taskulaskimeen. Kuinka moni tila sitten oikeasti sen yrityssaneerauksen saa vedettyä läpi, onkin sitten toinen kysymys. Se vaatii aika tiukkaa kulutarkastelua ja kulutustottumusten miettimistä. Ei ehkä nuppi aina kestä. Ja avioliitto...

 Minkäs teet kulut on jo alle minimin. Tulopuolta pitäis pystyä kohentamaan.

Monella ei vieläkään olla tuossa. Sitten pitää kääntyä rahastuksen neuvonnan puoleen, sieltä saa uusia vinkkejä kasvattaa tilan tuotosta..tai mistä pirusta minä tiedän, kun ei sieltä kukaan ota yhteyttä, vaikka sinne huudatkin... aika kornia kyllä. Ensin laittavat kirjeen, että rahahuolissa ja muussa kurjuudessa rypevän maatilan pitäisi ottaa yhteyttä, että yhdessä mietitään ja lasketaan, mikä kannattaa. Ja sitten, kun otat yhteyttä, niin saat vain tyhjiä lupauksia asiaan palaamisesta. Tai sitten rahastuksella on erilainen kalenteri käytössä.

Kyllä aloittaja ihan oikeassa on ja tätä ajattelua osattiin toteuttaa aina ysärille saakka. Tuotteet oli viljelijöiden hallussa ja niitä hinnoittelevat tahot toimi viljelijöiden edun mukaan. Melkein joka tuotteelle osuuskunta joka toimi ensimmäisenä isännän ja kaupan välissä. Nämä osuuskunnat kun muutettiin oy muotoon ja päästettiin ulkoista rahaa sekaan niin sen jälkeen kyyti oli kylmää. Nyt wi ole jäljellä enää kuin valio ja vastaavalla perjaateella toimivat muut meijerit. Entinen saarioinen oli samoiten kova luu broiskupuolella osittain hyvän johdon ansiosta. Siellä puolella vaan kyyti on loppumassa.

Lainaus käyttäjältä: bdr-529 - 17.11.16 - klo:07:55

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 17.11.16 - klo:07:16

Lainaus käyttäjältä: wolfheartscry - 17.11.16 - klo:07:09

Pieni pakko on ollut itsellä etsiä joka sentti ja euro sekä ostoissa että myynneissä. En tiedä, onko sitä tullut oltua kuinkakin epäisänmaallinen tai itsekäs.

Kauppa on laskettu Suomessa liian määräävään asemaan ja sille ei taida mahtaa enää mitään. Lihatalot kilpailutetaan huutokaupalla tietyin väliajoin ja halvimman tehnyt voittaa. Jos olisi "lihavalio", niin pörssissä sitä ei ainakaan voisi pitää, koska siellä tavoite on osakkeenomistajan hyöty ja tuottajahinta on tällöin kustannus, joka on minimoitava.

En ole ollut itse viljelijä vielä -90-luvulla, joten ei ole ihan tarkkaa kuvaa miten hyvin silloin meni, mutta käsittääkseni maidontuotannossa meni ihan hyvinkin kiintiöiden vapautumiseen ja kauppasaartoon saakka. Kiintiöiden poistuminen oli tiedossa ja Valion venäjä-kortti oli varmasti tietoinen riski, mutta riskin laukeamiseen ei tainnut kukaan muistaa varautua. Osa porukasta ajeli kaasu pohjassa unohtaen, ettei suora voi jatkua ikuisesti. Tuli mutka ja pöpelikkö kutsui. Siihen vielä tukileikkaukset (joista tosin alkoi tulla tietoa kuitenkin melko hyvissä ajoin), niin ei taida olla helppoa päästä raiteille takaisin. Ainakin eilisen maastullin mukaan rahatilanne ei monellakaan ole helpottamassa.

Niinhän tuosta Nivalan Juhan kommentista saattoi lukea, mutta..aika monella tilalla auttaisi ne uudet patterit siihen taskulaskimeen. Kuinka moni tila sitten oikeasti sen yrityssaneerauksen saa vedettyä läpi, onkin sitten toinen kysymys. Se vaatii aika tiukkaa kulutarkastelua ja kulutustottumusten miettimistä. Ei ehkä nuppi aina kestä. Ja avioliitto...

 Minkäs teet kulut on jo alle minimin. Tulopuolta pitäis pystyä kohentamaan.

Monella ei vieläkään olla tuossa. Sitten pitää kääntyä rahastuksen neuvonnan puoleen, sieltä saa uusia vinkkejä kasvattaa tilan tuotosta..tai mistä pirusta minä tiedän, kun ei sieltä kukaan ota yhteyttä, vaikka sinne huudatkin... aika kornia kyllä. Ensin laittavat kirjeen, että rahahuolissa ja muussa kurjuudessa rypevän maatilan pitäisi ottaa yhteyttä, että yhdessä mietitään ja lasketaan, mikä kannattaa. Ja sitten, kun otat yhteyttä, niin saat vain tyhjiä lupauksia asiaan palaamisesta. Tai sitten rahastuksella on erilainen kalenteri käytössä.

Mä kerron pienen salaisuuden!

Perseaukisella ei ole todenäköisesti varaa maksaa sitä laskua mikä tulee siitä talousneuvonnasta ynm. miettimisestä miten saadaan viljeliän jalat taas kuiville. Siinä nimittäin äkkiä palaa 500€ likwiin, toinen 500 budjetointiin ja jonkun pitäisi vielä seuratakkin sitä että pysytään budjetissa. Ilmaiseksiko se pitäisi tehdä. Tosin eikös ProAgriakin ole jonkun sortin osuuskunta jonka viljeliät omistaa, vähän niin kuin faba. Laskun osaavat kirjoittaa.

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 17.11.16 - klo:08:01

Lainaus käyttäjältä: bdr-529 - 17.11.16 - klo:07:55

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 17.11.16 - klo:07:16

Lainaus käyttäjältä: wolfheartscry - 17.11.16 - klo:07:09

Pieni pakko on ollut itsellä etsiä joka sentti ja euro sekä ostoissa että myynneissä. En tiedä, onko sitä tullut oltua kuinkakin epäisänmaallinen tai itsekäs.

Kauppa on laskettu Suomessa liian määräävään asemaan ja sille ei taida mahtaa enää mitään. Lihatalot kilpailutetaan huutokaupalla tietyin väliajoin ja halvimman tehnyt voittaa. Jos olisi "lihavalio", niin pörssissä sitä ei ainakaan voisi pitää, koska siellä tavoite on osakkeenomistajan hyöty ja tuottajahinta on tällöin kustannus, joka on minimoitava.

En ole ollut itse viljelijä vielä -90-luvulla, joten ei ole ihan tarkkaa kuvaa miten hyvin silloin meni, mutta käsittääkseni maidontuotannossa meni ihan hyvinkin kiintiöiden vapautumiseen ja kauppasaartoon saakka. Kiintiöiden poistuminen oli tiedossa ja Valion venäjä-kortti oli varmasti tietoinen riski, mutta riskin laukeamiseen ei tainnut kukaan muistaa varautua. Osa porukasta ajeli kaasu pohjassa unohtaen, ettei suora voi jatkua ikuisesti. Tuli mutka ja pöpelikkö kutsui. Siihen vielä tukileikkaukset (joista tosin alkoi tulla tietoa kuitenkin melko hyvissä ajoin), niin ei taida olla helppoa päästä raiteille takaisin. Ainakin eilisen maastullin mukaan rahatilanne ei monellakaan ole helpottamassa.

Niinhän tuosta Nivalan Juhan kommentista saattoi lukea, mutta..aika monella tilalla auttaisi ne uudet patterit siihen taskulaskimeen. Kuinka moni tila sitten oikeasti sen yrityssaneerauksen saa vedettyä läpi, onkin sitten toinen kysymys. Se vaatii aika tiukkaa kulutarkastelua ja kulutustottumusten miettimistä. Ei ehkä nuppi aina kestä. Ja avioliitto...

 Minkäs teet kulut on jo alle minimin. Tulopuolta pitäis pystyä kohentamaan.

Monella ei vieläkään olla tuossa. Sitten pitää kääntyä rahastuksen neuvonnan puoleen, sieltä saa uusia vinkkejä kasvattaa tilan tuotosta..tai mistä pirusta minä tiedän, kun ei sieltä kukaan ota yhteyttä, vaikka sinne huudatkin... aika kornia kyllä. Ensin laittavat kirjeen, että rahahuolissa ja muussa kurjuudessa rypevän maatilan pitäisi ottaa yhteyttä, että yhdessä mietitään ja lasketaan, mikä kannattaa. Ja sitten, kun otat yhteyttä, niin saat vain tyhjiä lupauksia asiaan palaamisesta. Tai sitten rahastuksella on erilainen kalenteri käytössä.

Mä kerron pienen salaisuuden!

Perseaukisella ei ole todenäköisesti varaa maksaa sitä laskua mikä tulee siitä talousneuvonnasta ynm. miettimisestä miten saadaan viljeliän jalat taas kuiville. Siinä nimittäin äkkiä palaa 500€ likwiin, toinen 500 budjetointiin ja jonkun pitäisi vielä seuratakkin sitä että pysytään budjetissa. Ilmaiseksiko se pitäisi tehdä. Tosin eikös ProAgriakin ole jonkun sortin osuuskunta jonka viljeliät omistaa, vähän niin kuin faba. Laskun osaavat kirjoittaa.

Ongelma on se, että budjetointeihin lähdetään vasta kun rahat ovat loppu ja luottotili tapissa. Sitten budjetoidaan niitä olemattomia rahoja ja etsitään roboluokan navetoista 50 000-100 000 euron säästökohteita VUODESSA. Pahimmillaan siis kaikki muuttuvat kulut alle puolittaa jotta toiminta jatkuu.

-> miettikääpä tuota ihan ajatuksella

Lainaus käyttäjältä: Terminator II - 17.11.16 - klo:10:22

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 17.11.16 - klo:08:01

Lainaus käyttäjältä: bdr-529 - 17.11.16 - klo:07:55

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 17.11.16 - klo:07:16

Lainaus käyttäjältä: wolfheartscry - 17.11.16 - klo:07:09

Pieni pakko on ollut itsellä etsiä joka sentti ja euro sekä ostoissa että myynneissä. En tiedä, onko sitä tullut oltua kuinkakin epäisänmaallinen tai itsekäs.

Kauppa on laskettu Suomessa liian määräävään asemaan ja sille ei taida mahtaa enää mitään. Lihatalot kilpailutetaan huutokaupalla tietyin väliajoin ja halvimman tehnyt voittaa. Jos olisi "lihavalio", niin pörssissä sitä ei ainakaan voisi pitää, koska siellä tavoite on osakkeenomistajan hyöty ja tuottajahinta on tällöin kustannus, joka on minimoitava.

En ole ollut itse viljelijä vielä -90-luvulla, joten ei ole ihan tarkkaa kuvaa miten hyvin silloin meni, mutta käsittääkseni maidontuotannossa meni ihan hyvinkin kiintiöiden vapautumiseen ja kauppasaartoon saakka. Kiintiöiden poistuminen oli tiedossa ja Valion venäjä-kortti oli varmasti tietoinen riski, mutta riskin laukeamiseen ei tainnut kukaan muistaa varautua. Osa porukasta ajeli kaasu pohjassa unohtaen, ettei suora voi jatkua ikuisesti. Tuli mutka ja pöpelikkö kutsui. Siihen vielä tukileikkaukset (joista tosin alkoi tulla tietoa kuitenkin melko hyvissä ajoin), niin ei taida olla helppoa päästä raiteille takaisin. Ainakin eilisen maastullin mukaan rahatilanne ei monellakaan ole helpottamassa.

Niinhän tuosta Nivalan Juhan kommentista saattoi lukea, mutta..aika monella tilalla auttaisi ne uudet patterit siihen taskulaskimeen. Kuinka moni tila sitten oikeasti sen yrityssaneerauksen saa vedettyä läpi, onkin sitten toinen kysymys. Se vaatii aika tiukkaa kulutarkastelua ja kulutustottumusten miettimistä. Ei ehkä nuppi aina kestä. Ja avioliitto...

 Minkäs teet kulut on jo alle minimin. Tulopuolta pitäis pystyä kohentamaan.

Monella ei vieläkään olla tuossa. Sitten pitää kääntyä rahastuksen neuvonnan puoleen, sieltä saa uusia vinkkejä kasvattaa tilan tuotosta..tai mistä pirusta minä tiedän, kun ei sieltä kukaan ota yhteyttä, vaikka sinne huudatkin... aika kornia kyllä. Ensin laittavat kirjeen, että rahahuolissa ja muussa kurjuudessa rypevän maatilan pitäisi ottaa yhteyttä, että yhdessä mietitään ja lasketaan, mikä kannattaa. Ja sitten, kun otat yhteyttä, niin saat vain tyhjiä lupauksia asiaan palaamisesta. Tai sitten rahastuksella on erilainen kalenteri käytössä.

Mä kerron pienen salaisuuden!

Perseaukisella ei ole todenäköisesti varaa maksaa sitä laskua mikä tulee siitä talousneuvonnasta ynm. miettimisestä miten saadaan viljeliän jalat taas kuiville. Siinä nimittäin äkkiä palaa 500€ likwiin, toinen 500 budjetointiin ja jonkun pitäisi vielä seuratakkin sitä että pysytään budjetissa. Ilmaiseksiko se pitäisi tehdä. Tosin eikös ProAgriakin ole jonkun sortin osuuskunta jonka viljeliät omistaa, vähän niin kuin faba. Laskun osaavat kirjoittaa.

Ongelma on se, että budjetointeihin lähdetään vasta kun rahat ovat loppu ja luottotili tapissa. Sitten budjetoidaan niitä olemattomia rahoja ja etsitään roboluokan navetoista 50 000-100 000 euron säästökohteita VUODESSA. Pahimmillaan siis kaikki muuttuvat kulut alle puolittaa jotta toiminta jatkuu.

-> miettikääpä tuota ihan ajatuksella

ja siihen se 2000€ neuvonta, kirjanpito ja ynm. lasku päälle.

eli neljä prossaa 50 000 eurosta? No, oleellisinta tuossa perän jutussa oli että talkoisiin lähdetään aina liian myöhään, vuosittain tuon 2000 euron vähennyskelpoisen kulun hassaaminen neuvontaan olisi saattanut auttaa pitämään pään pinnalla sukellettaessa.

Mutta ei, ostettiin prentti ja oma noukkari, ettei tarvitse urakoitsijallekaan maksaa. Se on nääs säästöä kun itse tehdään. Viljaa tarvii omilla koneilla pukata minkä ehtii ja peltokaupatkin tehtiin, että saadaan paskanlevitys- ja rehualaa. Omaa sen olla pitää, eikä mitään pelleilyä sopimuspeltojen tai vuokrapeltojen kanssa. Jämpti on näin.

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 17.11.16 - klo:10:29

Lainaus käyttäjältä: Terminator II - 17.11.16 - klo:10:22

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 17.11.16 - klo:08:01

Lainaus käyttäjältä: bdr-529 - 17.11.16 - klo:07:55

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 17.11.16 - klo:07:16

Lainaus käyttäjältä: wolfheartscry - 17.11.16 - klo:07:09

Pieni pakko on ollut itsellä etsiä joka sentti ja euro sekä ostoissa että myynneissä. En tiedä, onko sitä tullut oltua kuinkakin epäisänmaallinen tai itsekäs.

Kauppa on laskettu Suomessa liian määräävään asemaan ja sille ei taida mahtaa enää mitään. Lihatalot kilpailutetaan huutokaupalla tietyin väliajoin ja halvimman tehnyt voittaa. Jos olisi "lihavalio", niin pörssissä sitä ei ainakaan voisi pitää, koska siellä tavoite on osakkeenomistajan hyöty ja tuottajahinta on tällöin kustannus, joka on minimoitava.

En ole ollut itse viljelijä vielä -90-luvulla, joten ei ole ihan tarkkaa kuvaa miten hyvin silloin meni, mutta käsittääkseni maidontuotannossa meni ihan hyvinkin kiintiöiden vapautumiseen ja kauppasaartoon saakka. Kiintiöiden poistuminen oli tiedossa ja Valion venäjä-kortti oli varmasti tietoinen riski, mutta riskin laukeamiseen ei tainnut kukaan muistaa varautua. Osa porukasta ajeli kaasu pohjassa unohtaen, ettei suora voi jatkua ikuisesti. Tuli mutka ja pöpelikkö kutsui. Siihen vielä tukileikkaukset (joista tosin alkoi tulla tietoa kuitenkin melko hyvissä ajoin), niin ei taida olla helppoa päästä raiteille takaisin. Ainakin eilisen maastullin mukaan rahatilanne ei monellakaan ole helpottamassa.

Niinhän tuosta Nivalan Juhan kommentista saattoi lukea, mutta..aika monella tilalla auttaisi ne uudet patterit siihen taskulaskimeen. Kuinka moni tila sitten oikeasti sen yrityssaneerauksen saa vedettyä läpi, onkin sitten toinen kysymys. Se vaatii aika tiukkaa kulutarkastelua ja kulutustottumusten miettimistä. Ei ehkä nuppi aina kestä. Ja avioliitto...

 Minkäs teet kulut on jo alle minimin. Tulopuolta pitäis pystyä kohentamaan.

Monella ei vieläkään olla tuossa. Sitten pitää kääntyä rahastuksen neuvonnan puoleen, sieltä saa uusia vinkkejä kasvattaa tilan tuotosta..tai mistä pirusta minä tiedän, kun ei sieltä kukaan ota yhteyttä, vaikka sinne huudatkin... aika kornia kyllä. Ensin laittavat kirjeen, että rahahuolissa ja muussa kurjuudessa rypevän maatilan pitäisi ottaa yhteyttä, että yhdessä mietitään ja lasketaan, mikä kannattaa. Ja sitten, kun otat yhteyttä, niin saat vain tyhjiä lupauksia asiaan palaamisesta. Tai sitten rahastuksella on erilainen kalenteri käytössä.

Mä kerron pienen salaisuuden!

Perseaukisella ei ole todenäköisesti varaa maksaa sitä laskua mikä tulee siitä talousneuvonnasta ynm. miettimisestä miten saadaan viljeliän jalat taas kuiville. Siinä nimittäin äkkiä palaa 500€ likwiin, toinen 500 budjetointiin ja jonkun pitäisi vielä seuratakkin sitä että pysytään budjetissa. Ilmaiseksiko se pitäisi tehdä. Tosin eikös ProAgriakin ole jonkun sortin osuuskunta jonka viljeliät omistaa, vähän niin kuin faba. Laskun osaavat kirjoittaa.

Ongelma on se, että budjetointeihin lähdetään vasta kun rahat ovat loppu ja luottotili tapissa. Sitten budjetoidaan niitä olemattomia rahoja ja etsitään roboluokan navetoista 50 000-100 000 euron säästökohteita VUODESSA. Pahimmillaan siis kaikki muuttuvat kulut alle puolittaa jotta toiminta jatkuu.

-> miettikääpä tuota ihan ajatuksella

ja siihen se 2000€ neuvonta, kirjanpito ja ynm. lasku päälle.

Moni viisastuu kun tajuaa maksaneensa 2 tonnia "tyhjästä".

En kyllä tiedä, että mistä tuo 2 tonnia tähän tuli mutta ei vaan kiinnosta korjata asiaa 

eli neljä prossaa 50 000 eurosta? No, oleellisinta tuossa perän jutussa oli että talkoisiin lähdetään aina liian myöhään, vuosittain tuon 2000 euron vähennyskelpoisen kulun hassaaminen neuvontaan olisi saattanut auttaa pitämään pään pinnalla sukellettaessa.

Mutta ei, ostettiin prentti ja oma noukkari, ettei tarvitse urakoitsijallekaan maksaa. Se on nääs säästöä kun itse tehdään. Viljaa tarvii omilla koneilla pukata minkä ehtii ja peltokaupatkin tehtiin, että saadaan paskanlevitys- ja rehualaa. Omaa sen olla pitää, eikä mitään pelleilyä sopimuspeltojen tai vuokrapeltojen kanssa. Jämpti on näin.

Hö, tuolla ylijäämä-topiikissa todettiin että 20-vuoden päästä ei ole ku tuulen huuhtoma perse jos ei kerää omaisuutta.

Lähinnä vitsi toi 2000€, se mikä siinä on se vitsi, voi jokanen miettiä navetan lasiohjaamossa helmitaulun kanssa katsellessaan 2015 vuoden verotuspäätöstä kera verolomakkeiden.