Onko olemassa nykyaikaista versiota 'Maamiehen käsikirjasta', jossa olisi kerrottu mainoksia syvällisemmin maanviljelystä? Haussa on mm. kationinvaihto, lehtilannoitus, ravinteiden suhteet, eli miten maa 'toimii' ja mitä huonoille pelloille pitää tehdä, että siellä kasvaa muutakin kuin rikkaruohoja.
Kaipa noita asioita on jossain tutkittu ja kirjattu.

Mitä kirjoja ja lähteitä Viikissä käytetään?

Rajalan (2006) Luonnonmukainen tuoptanto on ihan hyvä perusteos, jos luomu ei nappaa niin siellä on hyvin kuvattu maaperäntoimintaa ja muuta. Parasta on, ettei tarvitse edes raahautua kirjastoon asti vaan voit lukea sen verkosta: http://luomu.fi/tietoverkko/luonnonmukainen-maatalous-oppikirja-netissa/

Ei taida olla Köpän voittanutta..  Kasvinviljelyoppi 1 eli "köppä 1" jossa maanrakenteet yms..

Mulla on Pekka Köppä ykkönen ja kakkonen Pekka Köpän omistuskirjoituksilla 😅😅😅😅

Mulla on Pekka Köppä ykkönen ja kakkonen Pekka Köpän omistuskirjoituksilla 😅😅😅😅

No huh sentään 

Onko olemassa nykyaikaista versiota 'Maamiehen käsikirjasta', jossa olisi kerrottu mainoksia syvällisemmin maanviljelystä? Haussa on mm. kationinvaihto, lehtilannoitus, ravinteiden suhteet, eli miten maa 'toimii' ja mitä huonoille pelloille pitää tehdä, että siellä kasvaa muutakin kuin rikkaruohoja.
Kaipa noita asioita on jossain tutkittu ja kirjattu.

Mitä kirjoja ja lähteitä Viikissä käytetään?

Maan toimintaa ei kukaan tiedä tarkkaan. Isoja kuvia ymmäretään, mutta yksityiskohtia ei.

Kun kyseessä on elävät organismit, niin on mahdotonta sanoa, että näin se menee.


Kemiastahan löytyy mitä vaan mistä vaan.



Empiirinen kokemus on yksi hyvä tietolähde.

Lainaus käyttäjältä: taneli - 18.02.17 - klo:12:10

Onko olemassa nykyaikaista versiota 'Maamiehen käsikirjasta', jossa olisi kerrottu mainoksia syvällisemmin maanviljelystä? Haussa on mm. kationinvaihto, lehtilannoitus, ravinteiden suhteet, eli miten maa 'toimii' ja mitä huonoille pelloille pitää tehdä, että siellä kasvaa muutakin kuin rikkaruohoja.
Kaipa noita asioita on jossain tutkittu ja kirjattu.

Mitä kirjoja ja lähteitä Viikissä käytetään?

Maan toimintaa ei kukaan tiedä tarkkaan. Isoja kuvia ymmäretään, mutta yksityiskohtia ei.

Kun kyseessä on elävät organismit, niin on mahdotonta sanoa, että näin se menee.


Kemiastahan löytyy mitä vaan mistä vaan.



Empiirinen kokemus on yksi hyvä tietolähde.

Eikä tartte tietääkään, pirusti vaan apulantaa ja kemikaaleja, niin hyvä tulee.

tai sit vaan randomilla ja kattoa kuin pitkälle pääsee... turha tieto tuo vain tuskaa!

Tuolta löytyy joitain pointteja erään saittilaisen esityksistä. Hyviä esimerkkejä esim esikasvi vaikutuksista. Toimii varmaan niin luomussa, kuin taviksessakin.

http://luomu.fi/materiaalit/Leinonen/viherlannoitus_ja_typenhallinta_vihannesviljelyssa/

tai sit vaan randomilla ja kattoa kuin pitkälle pääsee... turha tieto tuo vain tuskaa!

Ahlmanin 20 opintoviikkoa lässytystä läpikäytynä. Ei paljon Köpistä puhuttu mitään, en ainakaan muista. Silläköhän näitä vastoinkäymisiä nyt riittää, kun ei ole opiskellut alaa riittävästi. Tosin aika moni noista varsinaisen maanviljelyskoulun käyneistä näyttää ulkoistaneen suuren osan hommista. Siinäkö menestyksen salaisuus?

tai sitten vaan ei opeteta enää... tuosta kuullu muutamia juttuja ja nyt ihmettelen kuin alas voidaan ajaa koulutus alas?        puolitotuuksillako sitä jatkossa mennään?    eihän siellä enää oikein käytännön töitäkään opeteta... ja joku työltäsuojeluviranomainen vois saada slaakin kun kattoo miten tekeevät..

Rajalan luomuopus vaikutti ihan asialliselta. Kyllä maa pitää kunnossa olla, vaikkei luomussa olekaan. Siinä meneekin muutama ilta, kun tuon ajatuksella lukee.

Köpän kirjaa ei taida enää saada mistään.

Typpeä ja fosforia en näkisi niinkään ongelmana, molempia saa peltoon pussista tai eloperäisenä, sen mitä laki sallii.
Osittain sen takia, kun laki ei salli enempää, niin kaikki muut ravinteet jäävätkin sitten vähemmälle huomiolle.

Mulla on vähän sellainen epäilys, että hyvä viljelyopas hyödyttäisi ympäristökin enemmän, kuin tukioppaan tavaaminen ja typen ja fosforin maksimimäärien laskeminen.

Rajalan luomuopus vaikutti ihan asialliselta. Kyllä maa pitää kunnossa olla, vaikkei luomussa olekaan. Siinä meneekin muutama ilta, kun tuon ajatuksella lukee.

Köpän kirjaa ei taida enää saada mistään.

Typpeä ja fosforia en näkisi niinkään ongelmana, molempia saa peltoon pussista tai eloperäisenä, sen mitä laki sallii.
Osittain sen takia, kun laki ei salli enempää, niin kaikki muut ravinteet jäävätkin sitten vähemmälle huomiolle.

Mulla on vähän sellainen epäilys, että hyvä viljelyopas hyödyttäisi ympäristökin enemmän, kuin tukioppaan tavaaminen ja typen ja fosforin maksimimäärien laskeminen.

OT,

Ollaan köntyksen kanssa sua nimitelty. Verrattu teikäläistä SASsiin ja muihin puupäihin.

Nöyrin anteeksipyyntö SKN-Groupin puolesta.

Tästä edespäin viittaus taneli ei liity sinuun, käytämme siis edelleen taneli-nimitystä vajakeista ja dilleistä, koskematta sen sinua.

Kasvithan kasvaa ihan pelkällä vesiviljelylläkin, missä tarvittavat ravinteet ovat vesisuihkukierrossa mukana.

Maassa ravinteita kasville hommaa elävä materia, joka elää jonkinlaisessa symbioosissa kasvin kanssa. Sitten on niitä änkyräeliöitä, jotka haluavat viljeltävän kasvin kuolevan tai imee energian vaan itselleen siitä.

Viljelijä voi vaikuttaa maaperään ja säädellä maapossea esim. monokulttuurista luopumalla.

J.F Sunisen Maanwiljelysoppi vuodelta 1928 on yllättävän ajanmukainen vieläkin. Kunhan hylkää kirjan opetuksista arsenikkipölytyksen, elohopeapeittauksen, rautavihtrilliruiskutuksen ja makkilannan. Sekä korvaa sanat vesitys, munanvalkuaisaine ja fosforihappo sanoilla kastelu, valkuainen ja fosfori.