Jos minulla on niin rakas lehmä, että luokittelen sen "täysin palvelleeksi" niin pulttaan sen parteen ja soitan Lauhaluoman hakemaan. Vanhaa lehmää en sinne teurastamolle laita ollenkaan, eikä sillä suurta tiliä tehdä kuitenkaan. On näitä ollut ja tulee olemaan. Näin minä toimin.
Tunteet ovat ihan kiva juttu, eikä tätä työtä tehdä ilman niitä, mutta valitettavasti tunteilun paikka ei tahdo tuo navetta enää olla, vaan se on bisnestä siinä, missä muutkin.
Minä saatan lehmäni teurasauton ovelle ja tarvittaessa karsinaankin, niitä ei sähköpiiskalla vieras ihminen ojenna. Tätä minä kutsun kaverin saatoksi ja sen teen aina, kun vain suinkin olen paikalla, kun teurasauto tulee, en hylkää lehmääni vieraille. Kertakäyttölehmiä ei pahemmin tuolla meidän navetassa ole, koska niiden paikka on jossakin muualla kuin meillä. Joskus tosi harvoin joutuu jonkun hiehon poistamaan, mutta niidenkin kohdalla syy on muu kuin "käytöshäiriö".
Eläimelle kuuluu eläimen arvo, siihen viimeiseenkin hengenvetoon. Ja sen suon vanhalle lehmälle kyllä omassa navetassa ja oman lauman ympäröimänä. Kehtaan minä sen lopettaa siihenkin, eikä minun tunteeni ole siinä loppuun kuluneet.
Ymmärrän kyllä että lehmistä pitää rahaa tulla että on varaa elää ja paikkaa pyörittää, mutta itse en ole pelkästään bisnesmielessä ikinä osannut tätä hommaa tehdä. Mielestäni ennen kaikkea tätä työtä tehdään tunteella eikä pelkästään rahankiilto silmissä. Tämä yksilö joka puoli kolmelta iltapäivällä lähti oli 7-vuotias, muutoin terve lehmä mutta poistettiin hedelmällisyysongelmien vuoksi. Hiehosta asti vaikea saada kantavaksi ja loi kahden kuukauden tienoilla vähintään kerran melkein joka lypsykaudella. Hommasi viime viikolla kipeän tulehduksen joka teki lypsystä aikamoista rodeota. Päätös oli pakko tehdä vaikka kuinka harmitti. Itse teurastustilanne ja lehmän kuolema ei tunnu minusta niin pahalta, vaan se kyyditys.
Loukkaannuin aiemmasta vastauksestasi koska kyseenalaistit mielenterveyteni vain siksi koska suren menetettyä lehmää. Meillä on pieni karja joten lehmiin tutustuu aika tiiviisti vuosien saatossa ja yhdenkin lehmän poistuminen väkisinkin tuntuu - sekä tilipussissa että muutoin. Sain viestistäsi käsityksen että olet itse täysin tunteeton tuttujen työkaverien teuraaksilaiton suhteen ja pidät minua hulluna vain sen vuoksi että minua surettaa lehmän mahdollinen ahdinko kuljetuksen aikana. Kiitos kun kuitenkin korjasit käsitykseni seuraavassa viestissäsi.
Hatunnosto sinulle kun lehmän autoon asti saatat ja vanhemmille tyypeille annat lopun tutussa ympäristössä. Siihen en itse kykene - tiedostan tämän ja siksi pysyn lastaustilanteesta poissa. Turha sinne on mennä vetistelemään kun se ei tilannetta miksikään muuta ja kun siellä kuitenkin on tarpeeksi väkeä.
Ja kuten tuossa yllä sanoin niin ymmärrän kyllä että joskus siitä rakkaasta lehmästäkin on luovuttava taloudellisista syistä ja tämä on pakko hyväksyä. Mieli kuitenkin väkisinkin askartelee siinä, että jokohan kuorma on jo teurastamolla on purettu, kauankohan pitää odotella lopetusta, montakohan tuntia kyyti kestää jne. Totuus kuitenkin on se että jonkinlaista stressiä ja pelkoa kuljetus lehmälle aina aiheuttaa, sitä on turha kiistää. Kotiteurastus on tietysti yksi vaihtoehto kuten tuossa ylhäällä joku ehdotti, mutta voi olla että tätä ei voi jokaisen poistolistalla olevan kohdalla toteuttaa.
Kyselen teuraskyydeistä...
Nimim. "En ole kettutyttö" 😅😅😅
Tyttö ehkä vielä voin jossain mielessä olla (ikää 25) mutta en kyllä kettu-sellainen. Ja eiköhän ne useimmat kettutytöt muutenkin ole sen verran fanaattisia että jättävät tiedustelut sun muut vaivannäöt väliin ja vetävät automaattisesti omat ehdottoman oikeat ja virheettömät johtopäätöksensä oikeutta eläimille ym. yhdistysten paskapropagandasta.
