Kahvitellessa ja lettuja paistaessa, luonnon keskellä nämä kunniakansalaisetkin sopeutuisivat helposti tulevaan kotimaahansa paremmin kuin betonilähiössä.
Kyllä minä Voortillla juontaisin
(Haaviston Pekan) kirjanpainajien tappamat puut sopivalle senssille ja kyhäisin niistä hirsimutterin kaikkien iloksi. Jos ei paikalle polkua olisi niin varmasti Karttakerttuun ilmoittamisen jälkeen se paikalle syntyisi.
Ei kai tämän parempaa voi olla kuin jakaa omastaan, sataisi omaan laariin paremmin kuin 100 peräkonttikermakakkua pyrkiessä esim. paikallisiin luottamustehtäviin saatika valtakunnalliselle tasolle. Näistä positiivisista, pyyteettömistä eleistä kansa tykkää, mediakin tulisi hymyillen paikalle ilman mitään kuluja.