Ihmisen syöminen on monelle saavuttanut jo uskonnon aseman. Siihen suuhunpantavaan uhrataan yllättävän paljon aikaa ja miettimistä. Kaupassa käynnistäkin tulee jo haaste, kun oikeanlaista ruokaa ei vain tahdo löytyä. Ihminen on ehkä rakennettu niin, että kun sitä oikeaa uskonnon tuomaa lohtua ei ole, niin teemme kaikkemme, että elämä olisi mahdollisimman pitkä, joten siitä ruuasta tulee se uskonnon korvike, kun kuvittelemme sen olevan ratkaisu pitkään ja onnelliseen elämään. Mutta entäs sitten, kun sairaus yllättää siitä huolimatta, että olemme oikein syöneet ja palvoneet luomua, ekologisuutta ja vähärasvaista dieettiä? Putoaako koko elämältä pohja?
