Käytännössä jos nurmea on kierrossa vaikka 10%, niin sitä on liian vähän minkään hyödyn saamiseksi.
Hyödyt eivät välttämättä realisoidu mitenkään, tai millään nurmiprosentilla, jos nurmisadolle ei ole käyttöä, eikä ylimääräisiä pinta-alatukia olisi jaossa, tavanomaisella kasvitilalla. Jos näin olisi, että nurmipinta-alalta saatava maataloustulo poikkeuksetta suurenisi sen osuutta lisättäessä, ei kukaan viljelisi enää viljaa, vain jotakin erikoiskasveja ehkä.
Nurmen mukana olisi tultava jokin lisäraha, kuten suojavyöhykkeen 500 euroa, tai LHP:n 120 euroa. Koska suojavyöhykkeelle ei aluksi huomattu laittaa minkäänlaista alarajoitetta, oli nykyisen kauden alussa tiettävästi useita ihan hyvän kokoisia tiloja lähtenyt 100% suojavyöhykeohjelmaan. Eli suojavyöhykkeen tapauksessa alkuperäinen oletus, nurmen määrän lisääminen 0..100%:iin suurensi maataloustuloa tavanomaiseen viljelyyn verrattuna !
Mutta tämä toteutui siis juurikin siksi, että se nurmi tuotti 5 tonnia heikkolaatuista kauraa Mavin tiskiltä korjaamalla.
Nyt kun nämä ympäristönurmet menettivät mm. kasvipeitteisyyden tukiosuutta, ja luonnonhaittakorvauksen omavastuu tiukkeni, kipuilua esiintyy. Muutenkin luonnonhaittakorvauksen maksaminen kesannon kaltaisille nurmille edes osasta alaa on hiukan kummallista. Millainen luonnonhaitta voisi olla kyseessä ?
-SS-
Jos Ssammakko tarkoittaa viljelykierron kautta saatavia hyötyjä, niin niitä voi olla aika vaikea osoittaa / todeta, vaikka kaiken järjen mukaan vaatimatonkin viljelykierto on parempi kuin ei kiertoa. Merkitseekö se sitten kuitenkaan sitä, että voi alentaa lannoitustasoa tai luopua tautiruiskutuksista..? Tuskinpa. Merkitseekö se korkeampaa satotasoa normaalilla panostuksella - ehkä, mutta mistä tietää, paljonko satoa olisi tullut ilman kiertoa? Vertaaminen toiseen lohkoon tai saman lohkon satoon kolme vuotta sitten ei juuri vertailukelpoista dataa tuota. Vuosien mittaan tietysti, jos osoittautuisi, että systemaattisesti nurmen jälkeinen lohko antaa keskimääräistä paremman sadon. Itse en ole koskaan sellaista huomannut.
Kumina ainoa kasvi, jossa luulen havainnoineeni jotain myönteistä esikasvivaikutusta. Vaikka öljykasvien esikasviarvosta kuinka puhutaan ja varmaan koeruutuoloissa sellaisia ilmenee, niin käytännössä viljelyn onnistumiseen isossa mittakaavassa vaikuttaa niin moni muu asia, että viljelykierto- ja esikasvivaikutukset hukkuvat taustakohinaan.
Kyllä tutkimuksia on ollut, että esikasvi vaikuttaa, esimerkiksi maassa käytettävissä olevan typen määrä on isompi, jos on typensitojia ollut edellisenä vuotena. Varmasti nurmen esikasvivaikutus on hyvä, monella alle 10 vuotta sitten lehmät pois pistäneellä tilalla saadaan edelleenkin nauttia mureista maista ja paremmista sadoista, koska se (vähenevä) multavuus tuottaa myös maasta mineralisoituvaa typpeä. Äärimmillään suosta raivatuilla pelloilla tulee typpiyhdisteitä maan pinnalle höyryämällä, ja tietenkin siinä sivussa runsaasti typpeä kasvin käyttöön. Pellon pinta sitten muutamankymmen vuoden aikana laskee jopa metrin, kun tämä hiljakseen sammuva typpimiilu on käyttänyt kaiken materiaalin.
Mutta maataloustuloon tuleva vaikutus, sepä onkin mielenkiintoinen asia. Jos nurmiprosentti on 50%, on siltä toiselta 50%:n alalta saatava toistettavasti säistä ja satunnaisista ongelmista huolimatta tuplasato verrattuna koko alan viljelyyn. Tuplasadon saamisen haasteena on mm. nitraattidirektiivi ja lajikevalinta.
Eli joka vuosi ohrakierrolla 4 tonnin satotaso,välillä kauralle ja syysviljalle vaihtaen, ei liene kovin suuri ongelma, jos hiukan näyttää kalkkia, lannoiteraetta ja taudintorjuntaa. Puolella alalla kahdeksan tonnia, joutuu jo hiukan päkistämään, ja sääriski on melkoinen.
Nurmia kelpaa tällä hetkellä pitää kierrossa, koska niistä saa parhaimmilaan 500/450 euroa myytävää satoa (suojavyöhyke) , 300 euroa, (riista-monimuoto) , 160 euroa (luomunurmi), 120 euroa (LHP).
Luomunurmen tuki on pieni, mutta sen kompensoi tuotteen parempi hinta, LHP ja viherlannoituspalkkio ovat tavan tilalla yhtä tyhjän kanssa, koska osa muista saatavista tuista jää pois, kuten kerääjäkasvi, kasvipeitteisyyskorvaus ja rukiin, öljykasvin, herneen-pavun tuotantotuki.
Kyllä hömppäilyt oikeasti sopivat parhaiten matalan intensiteetin nautakarjatiloille, kunhan jotakin korsirehua tulee. Toinen nurminäennäisviljelystä palkitseva peltotyyppi on pelkästään metsänkainaloista koostuva peitteinen maaseutumaisema, jossa voikin olla ongelma saada yli kahden tonnin satoja.
Etelä-Suomen viljatilalla pitää pakkokesannoida vähintään se 5%, eli tulee sen vuoksi heiniäkin katseltua. EFA alalla ei saane enää ruiskuttaa, eikä herneissä voi käyttää tukikasvia. Ei jatkoon. Olkoon sängellä tai joutoheinällä.
-SS-
