Mitenkähän nykypäivänä onnistuis maatilalliseksi ryhtyminen, ilman tilallisen naimista tai miljoonan rahapussia. Olen jo useamman vuoden pyöritellyt vaihtoehtoja, mutta ahtaalle menee, pankista tuskin saa isoa lainaa ja halvalla ei oo tiloja myynnissä. Mitenköhän onnistuis, onko myynnissä isompia tiloja (jonkun verran peltohehtaareita ja metsää), mutta päärakennus remonttia vailla -irtoisko edullisemmin? En tarvitse navettaa lypsyrobotteineen, mielessä ylämaankarjan kasvattaminen. Luulis, että alentaa hintaa, mutta ei oo siltikään silmiin sattunut tuollasta paikkaa. Tai jos ostais vaan metsätilan pienellä tönöllä, raivais ite metsän (on tiedossa edulinen koneurakoitsija) pelloksi. Tietysti tuet jää sitten saamatta, tappaako se koko ajatuksen lähtöjään?
Mitään hienoo ja hulppeeta en odotakaan köyhänä saavani, mutta jotain missä voisin päivät elukoita kasvatella ja lihat myyä suoramarkkinointina, sais edes pienen toimeentulon miehen palkkatyön rinnalle. Jotain marjaakin vois rinnalle laittaa.

Ei ole minusta näköjään muuhun työhön kymmeniksi vuosiksi, maalle päästävä elukoiden pariin. Mitään muuta en elämältä kaipais. Vois ite kasvatella potut ja salaatit siinä ohella, olis ruokaa pöytään.

Sijaintikin tietysti vaikuttaa, lappiin ei oo mahdollista lähteä, mutta savon jompi kumpi pää tai keski-suomi kiikarissa.

Onko mahoton yhtälö? Pari vuottahan varmaan vieraalla pitäs käydä töissä, ennenkun saa elukoita lihoiks, mutta se ei haittaa, kun tietää miksi sitä tekee.

Metsää ei kannata raivata pelloksi, vaan hakea sille perinnebiotooppi tukea. Peltoa sitten muualta ja hyvällä tuurilla saa halpoja paaleja.

Mitenkähän nykypäivänä onnistuis maatilalliseksi ryhtyminen, ilman tilallisen naimista tai miljoonan rahapussia. Olen jo useamman vuoden pyöritellyt vaihtoehtoja, mutta ahtaalle menee, pankista tuskin saa isoa lainaa ja halvalla ei oo tiloja myynnissä. Mitenköhän onnistuis, onko myynnissä isompia tiloja (jonkun verran peltohehtaareita ja metsää), mutta päärakennus remonttia vailla -irtoisko edullisemmin? En tarvitse navettaa lypsyrobotteineen, mielessä ylämaankarjan kasvattaminen. Luulis, että alentaa hintaa, mutta ei oo siltikään silmiin sattunut tuollasta paikkaa. Tai jos ostais vaan metsätilan pienellä tönöllä, raivais ite metsän (on tiedossa edulinen koneurakoitsija) pelloksi. Tietysti tuet jää sitten saamatta, tappaako se koko ajatuksen lähtöjään?
Mitään hienoo ja hulppeeta en odotakaan köyhänä saavani, mutta jotain missä voisin päivät elukoita kasvatella ja lihat myyä suoramarkkinointina, sais edes pienen toimeentulon miehen palkkatyön rinnalle. Jotain marjaakin vois rinnalle laittaa.

Ei ole minusta näköjään muuhun työhön kymmeniksi vuosiksi, maalle päästävä elukoiden pariin. Mitään muuta en elämältä kaipais. Vois ite kasvatella potut ja salaatit siinä ohella, olis ruokaa pöytään.

Sijaintikin tietysti vaikuttaa, lappiin ei oo mahdollista lähteä, mutta savon jompi kumpi pää tai keski-suomi kiikarissa.

Onko mahoton yhtälö? Pari vuottahan varmaan vieraalla pitäs käydä töissä, ennenkun saa elukoita lihoiks, mutta se ei haittaa, kun tietää miksi sitä tekee.

Ilomantsissa tuo Nuffield-mestari -nimimerkki on vuokrannut varmaan jo sata hehtaaria niittomaksulla tai muutamalla kympillä hehtaari. Siinä tulee yksistään tuista yhdelle perheelle vuoden ansiot hyvinkin. Taitaa olla hiukan syrjemmässä tarjontaa vähän kivisemmistä tai epämuotoisista pelloista hyvinkin.

Etelämmässä rupeaa lähempänä kahtakymmentätuhatta hehtaari ja vuokrahinnat 305 - 600 euroa/ha. Siinä ei isoa palaa saa sadallatuhannella tai vuokramaata viidellätonnilla.

-SS-

Jos alkaisi kasvinviljelijäksi aivan nollasta, pitää olla ylimääräistä pääomaa todella paljon. Pankkien näkemys pellon arvosta on onneton, nykyhinnoilla ei voi perinteisellä viljelyllä lyhentää lainoja sekä maksaa korkomenoja. Se on täysin mahdotonta.

Ainoastaan erikoistumalla, tissinkoitolla tai paksulla lompakolla on mahdollisuus aloittaa maatalousharrastus.

Vaihtoehto B. Kartoita ekana sukulaiset ja tutut, onko ketään jo ehtoopuolella olevaa
maatilan omistajaa sopivalla etäisyydellä. Tyhjillään olevaa navettaa ja latoja ei ole
vanhustenkaan kiva katsella. Winwin tilanne. Auttelette vanhuksia askareissa ja saatte
rakennukset ja lhp heinät käyttöönne. On sitten helpompi jatkaa kolmenvuoden päästä
sitä aiempaa elämää palkkatyössä jne. Nootta, kannatta kokeilla.

Jos alkaisi kasvinviljelijäksi aivan nollasta, pitää olla ylimääräistä pääomaa todella paljon. Pankkien näkemys pellon arvosta on onneton, nykyhinnoilla ei voi perinteisellä viljelyllä lyhentää lainoja sekä maksaa korkomenoja. Se on täysin mahdotonta.

Ainoastaan erikoistumalla, tissinkoitolla tai paksulla lompakolla on mahdollisuus aloittaa maatalousharrastus.

Tai käyttämällä henkilökohtaista viehätysvoimaa ja sosiaalista lukutaitoa, että saa huijatuksi itselleen sukutilanpuolikkaan sen verran yksinkertaiselta tilanomistajalta, joka ei ymmärrä, mikä on avioehto ?

-SS-

Metsää ei kannata raivata pelloksi, vaan hakea sille perinnebiotooppi tukea. Peltoa sitten muualta ja hyvällä tuurilla saa halpoja paaleja.

Voihan sitä perinnebiotooppitukea hakea, mutta ei sitä sille myönnetä ja piste.

Vuokraamalla tyhjillään olevan tai tyhjenemässä olevan navetan ja pellot. Sitten pankista lainaa eläinten ja irtaimiston hankintaan.

Mitähän lie maksaavat rehu ja kuivikepaalit, jos elukat oiskin vaan metsässä ja ostais ruuat? Olishan tuossa pientila ehkä periytymässä miehelle, mutta luulen että anoppi pistää vastaan, kun ei meillä niin lämpimät välit taida olla. Siitä ois kiva alottaa, mutta enpä uskalla sen varaan haaveitani laskea, sitäkin tarttee ootella vielä kymmenen tai kakskymmentäkin vuotta.

Lainaus käyttäjältä: Mopomies - 14.03.18 - klo:14:11

Jos alkaisi kasvinviljelijäksi aivan nollasta, pitää olla ylimääräistä pääomaa todella paljon. Pankkien näkemys pellon arvosta on onneton, nykyhinnoilla ei voi perinteisellä viljelyllä lyhentää lainoja sekä maksaa korkomenoja. Se on täysin mahdotonta.

Ainoastaan erikoistumalla, tissinkoitolla tai paksulla lompakolla on mahdollisuus aloittaa maatalousharrastus.

Tai käyttämällä henkilökohtaista viehätysvoimaa ja sosiaalista lukutaitoa, että saa huijatuksi itselleen sukutilanpuolikkaan sen verran yksinkertaiselta tilanomistajalta, joka ei ymmärrä, mikä on avioehto ?

-SS-

Sopii varmaan sinulle tuo reittäpitkin koijarin konsti, kaikil ei oo yhtä alhainen moraali.

Mitähän lie maksaavat rehu ja kuivikepaalit, jos elukat oiskin vaan metsässä ja ostais ruuat? Olishan tuossa pientila ehkä periytymässä miehelle, mutta luulen että anoppi pistää vastaan, kun ei meillä niin lämpimät välit taida olla. Siitä ois kiva alottaa, mutta enpä uskalla sen varaan haaveitani laskea, sitäkin tarttee ootella vielä kymmenen tai kakskymmentäkin vuotta.

Silloin ei pysty olla kuin lihakarjaa ja siitä jää ostorehulla miinusmerkkinen tulos.

Vaihda ukko sellaseen jolla on jo maatila, saa vielä valita mieleisen tuotantosuunnan ja muut.

Vaihda ukko sellaseen jolla on jo maatila, saa vielä valita mieleisen tuotantosuunnan ja muut.

Sitten voi hienoine ideoineen ajaa sen huippukarjoineen seinää päin.

Sopii varmaan sinulle tuo reittäpitkin koijarin konsti, kaikil ei oo yhtä alhainen moraali.

Varmaan on lyhyempi aika tuollaisia puhtaita markkinalaajenemisia, aika moni vanha sukutila näkyy myös tytärlinjan kautta jatkuneen, kyllä niitä reisiä pitkin ennen vanhaan saateltiin kulkea enemmänkin, kun avioliitto oli enemmän oikeudellinen ja omaisuuden kautta katsottava oikeustoimi.

Lisäksi Suomessa oli jo useamman sataa vuotta sitten kansainvälisestikin verrattuna hyvin tasa-arvoinen perintökaari, jossa ei tyttäriä voitu jättää oletusarvoisesti ilman perintöä.

-SS-

Onhan näitä hyötyavioliittoja toki ollut mailman sivu, mutta tahtoovat olla pidemmänpäälle onnettomia jos prioriteetit ovat vinksallaan kuin skännän ladon seinä.