Jo on ihminen vähästä onnellinen!
Tänään päätin vetäistä ennen iltanavettaa kunnon päikkärit ja ne sitten veny kahteen tuntiin.
Siitä sitten piristyin niin, että kun ämpyt oli saatu laitumelle ja navetta aamukuntoon, kipaisin jääkaapin kautta ulos ja touhusin siellä
pihatöissä yli kymmeneen.
Tuuli reippaasti, ei ollu hyttysen hyttystä, ruohonleikkuri tulille ja tulihan siistiä.
Sitten vielä vesiletkun kanssa pensaille ja kukille vettä ja lopuksi vaan istuskelin kuistilla ja katselin lehmien makoilua laitumella.
Naapurit onneksi niin huonokuuloisia, ettei mun touhut iltamyöhään herätä ketään, mutta kaikki naapureidenkin kissat ja koirat keräänty kinttuihin pyörimään.
Jotenkin se olo oli ja on edelleen niin hyvä, tässä hetkessä kaikki hyvin.
Nämä pienet arjen onnen tunteet ovat itselle olleet aina se kantava voima. Kun joskus meinaa maailma kurmuuttaa liikaa, niin nämä hetket antaa se voiman ja ihan sisäisen tyyneyden katsella maailmaa asioiden ohi ja nähdä se hyvä, mitä itsellä on. Vaikka loton jättipotti kyllä elämää helpottaisi, ei se koskaan voisi korvata sitä hetkeä, kun maailma tuntuu pysähtyneen ja itse elää siinä hetkessä, jossa ihan joka asia on täydellisesti hyvin.
Ja vaikka se hetki olisi lyhytkin, mutta se on sitäkin arvokkaampi.
Suihkuun vielä pitäisi lampsia ja aamulla ihan varmasti väsyttää, mutta juuri nyt se ei haittaa. Se on vasta huomenna se.
Sinulle, joka luet tämän illalla, haluan toivottaa Hyvää yötä ja levollista unta.
Sinulle, joka luet tämän aamulla, herättyäsi, haluan toivottaa hyvää huomenta ja onnea uuteen päivään.
